Vienankarjalainen satutuokio Oulussa

Mintäh jäniksellä on pität korvat?

Olipa muuan jänis, orava, poro, repo, kontie, heponi ja hukka, jotka seikkailivat vienankarjalaisessa satutuokiossa. Heidän joukkoonsa liittyivät pian myös ahmo, šoarva eli saukko ja portimo eli kärppä. Tarina näistä eläinkaveruksista luettiin vienankarjalaisessa satutuokiossa Oulun kaupungin pääkirjastolla 15.6.2018. Kaikenikäisille sopivalla satutunnilla tutustuttiin karjalan kielen vienankarjalan murteeseen leikkien ja satujen avulla.

Metsänväen tarinoita vienankarjalaksi seurasi kymmenen 2–15-vuotiasta lasta vanhempineen ja isovanhempineen. Vaikka karjala oli kaikille lapsille melko uutta, suomen kielestä tuttuja sanoja oli paljon ja tarinan kulkua pystyi seuraamaan. ”Miksi osa sanoista on samanlaisia kuin suomen kielessä?” kysyy yleisöltä satutuokion vetäjä, Kerttu Nurmela. ”Karjala on suomen sukulaiskieli”, joku osallistujista tietää sanoa.

Kerttu Nurmela luki Mintäh jäniksellä on pität korvat? -tarinan vienankarjalaisessa satutuokiossa.

Lapsille oli mieluisaa kuulla, mitä eläimet sanovat. ”Mitä kontie sanou?” Anja Suvanto kysyy yleisöltä. ”Kontie sanou mur mur mur”, yhdessä toistetaan ja matkitaan, kuinka karhu möräjää. Anjan leikittäessä lapsia Kerttu näyttää aikuisille karttaa kielialueista Suomen ja Karjalan puolella sekä kertoo karjalan kielen eri murteista. Karjalan kielen murteet ryhmitellään kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livvinkarjalaan. Varsinaiskarjala puolestaan jakaantuu vienankarjalaan eli pohjoiskarjalaan sekä eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan kieli on kotoperäinen vähemmistökieli Suomessa.

Pohjois-Viena-seuran järjestämä satutuokio liittyy karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeeseen, jonka koordinaattorina toimii Heini Karjalainen Karjalan Kielen Seurasta. Jatkossa on tarkoitus järjestää lisää vienankarjalaisia satutuokioita. ”Esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhoihin tällainen voisi sopia oikein hyvin”, Kerttu ehdottaa.

Satutuokio jatkuu leppoisissa tunnelmissa. Niin lapsia kuin aikuisiakin vähän oudohkot sanat naurattavat. Pieni kotieläin on pikkaraini siivatta ja äijän on paljon. ”Passipo äijän kaikilla!” Kerttu kiittää lopuksi kaikkia.

Teksti ja kuva: Leena Arhippainen

Lisätietoja:
Kerttu Nurmela, Pohjois-Viena-seura ry: www.pohjoisvienaseura.fi/
Heini Karjalainen, karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen koordinaattori, heini.karjalainen@karjal.fi