Karjalankielisellä satutunnilla Muhoksella

”Terveh! Minä olen Iida. Ken sinä olet?” Pyöreän pikkupöydän ympärillä istuu viisi pientä lippalakkipäistä lasta ja katselee ihmetellen ympärilleen. Uteliaat silmät tapittavat Iida Yliojaa, joka on juuri esittänyt heille karjalankielisen kysymyksen. Ollaan Muhoksen Koivu ja tähti -kulttuurikeskuksella kirjaston lastennurkassa, ja alkamassa on karjalankielisten satujen lukutunti. Lapset ovat saapuneet tähän Oulun seudun Salmi-kerhon järjestämään tilaisuuteen yhdessä perhepäivähoitajansa kanssa. Iida Yliojan parina satutuntia on tällä kertaa vetämässä Merja Jurvakainen.

Kuvassa: Iida Ylioja ja Merja Jurvakainen

”Täs on Milan pereh. Perehes on viizi hengie: muamo, tuatto da kolme lastu”, Iida lukee lapsille. Kädessä on Maria Kähärin kirja Milan perehen päivy, jota pienet päät kääntyvät uteliaina katsomaan. ”Tiedättekö, mitä ovat hiukset karjalaksi?” Iida kyselee. ”Tukat, sehän on melkein kuin suomen kielessä”, hän sitten paljastaa. Merja ja Iida opettavat karjalankielisiä sanoja lapsille: ”Onkos teillä kaikilla silmät, entäs suu ja kieli?” Pieni poika pistää kielensä ulos suusta ja pohtii kysymystä keskittyneen näköisenä.

”Mitäs se paidu voisi olla suomeksi?” Iida kysyy. ”Paita!” hihkaisee yksi pikkutyttö rohkeasti. ”No mikäs se tällainen vauvan helybobaine voisi olla?” Iida arvuuttaa. ”Marakassi!” veikkaa yksi lapsista, kunnes toinen hihkaisee sanan helistin. Helistinhän se tosiaan on. ”Stuulu on tuoli ja stola on pöytä”, Iida kertoo. Pienet sormet innostuvat taputtamaan pöytää hänen johdollaan. ”Mistäs te lapset luulette, että Iida on tuollaisen karjalan kielen oppinut?” Merja kyselee lapsilta. ”Itse keksi sen!” veikkaa yksi lapsista, ja aikuisia naurattaa. ”Iida on oppinut sen omalta äidiltään. Minäkin olen oppinut karjalan kieltä kotona. Opin sen mummolta ja äidiltä”, Merja selittää.

Puolituntinen satutunti on nopeasti ohi, ja kirjastonhoitaja tuo pöytään pinon värikkäitä tarroja. Pieni poika valitsee muistonsa varman oloisesti: kottikärrytarra sen olla pitää. Tällä kertaa lukupassin tarra on ansaittu karjalankielisten satujen kuuntelulla, mutta kerran ei ole suinkaan tarkoitus jäädä viimeiseksi. Syksyllä muhoslaiset jatkavat tunteja säännöllisesti yhdestä kahteen kertaa kuussa. Iida Yliojan ja Merja Jurvakaisen lisäksi Pirkko Lomu on jo lupautunut lukijaksi, mutta joukkoon kutsutaan muitakin innokkaita livvinkarjalan taitajia.

Kuvassa: Minkähän tarran sitä valitsisi?

Satutunnin jälkeen on aika istahtaa hyvin ansaituille pullakahveille. Iida Ylioja sanoo touhunneensa lasten kanssa jo vuosia. Lastentarhassa tekemiensä työpestien lisäksi hän on työskennellyt lasten kanssa paljon myös vapaaehtoisena. ”Kiersimme puolisoni Erkki Yliojan kanssa monta vuotta päiväkoteja ja esiinnyimme lapsille mummona ja pappana”, hän kertoo. Erkki-pappa karstasi ja Iida-mummo kehräsi villaa, ja näin lapset pääsivät tutustumaan esimerkiksi vanhoihin työtapoihin. Yliojat myös pitivät kotonaan lastenkerhoa naapuruston lapsille. Kerho kokoontui kerran viikossa peräti seitsemän vuoden ajan. Kerhossa leikittiin, touhuttiin, leivottiin ja katettiin lasten kanssa pöydät kauniisti. Jouluisin ja keväisin järjestettiin juhlat monine hauskoine ohjelmanumeroineen.

Merja Jurvakainen kertoo imeneensä kieli-innostuksen työstään Finnmatkoilla. Merja puhuu sujuvasti lukuisia vieraita kieliä, esimerkiksi kreikkaa ja portugalia. Rakkaus karjalan kieleen tarttui kotoa ensin mummolta, myöhemmin omalta äidiltä. Pohdimme yhdessä lukutuntien rakennetta ja sujuvuutta. Merja pitää tärkeänä, että kaikilla satutuntien lukijoilla olisi tukenaan hyvä pedagoginen suunnitelma. ”On tärkeää tietää, millä tavoin lapsen kielenomaksuminen tapahtuu. Näin lukija osaa vetää oikeista naruista”, lastentarhanopettajan ja harjaantumiskoulun opettajan koulutuksen saanut Merja pohtii. Hän itse pitää tärkeänä satutunnin leikinomaisuutta ja toiminnallisuutta. Pienten, alle kouluikäisten lasten näkökulmasta puolikin tuntia on pitkä aika vain kuunnella ja istua paikallaan. Siksi Merja vinkkaakin, että satutunnin alkuun ja loppuun kannattaa ottaa jokin laulu tai leikki, jolla lapset saa innostumaan.

Oulun seudun Salmi-kerho haastaa kaikki Suomen karjalankieliset yhteisöt mukaan lukutuntitoimintaan. Toiminnasta on helppo käydä sopimassa oman paikalliskirjaston henkilökunnan kanssa. Esimerkiksi Muhoksella kirjasto otti tämän uuden toimintamuodon avosylin vastaan. Kirjasto tarjoaa satutunneille tilat ja auttaa tapahtumien mainostamisessa. Muhoksen kirjasto mainostaa tapahtumaa esimerkiksi omilla Facebook-sivuillaan, paikallislehdissä sekä kunnan sisäisillä viestintäkanavilla. Myös Karjalan Kielen Seura auttaa mielellään lukutuntitoiminnan alulle saattamisessa. Jos oman paikkakunnan kirjastolla ei vielä ole karjalankielisiä lastenkirjoja, voi kirjastolle jättää hankintapyynnön. Kirjoja voi tilata myös Karjalan Kielen Seuran verkkokaupasta:
http://www.karjal.fi/kks/shop/

Lisätietoja lukutuntitoiminnasta saa karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen koordinaattori Heini Karjalaiselta:
s-posti: heini.karjalainen@karjal.fi
puh: 044 989 9544.