Uutta karjalankielistä lastenmusiikkia – Kristiina Olanto & Lekkujad: Metrolla buabon luo

Karjalan kielen päivänä 27.11.2019 on julkistettu uusi lastenlevy Metrolla buabon luo. Levyllä esiintyy laulaja Kristiina Olanto yhdessä Lekkujad-yhtyeensä kanssa. Lastenlevyhankkeen takana on karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelma, ja levyn on tuottanut hankkeen koordinaattori Heini Karjalainen. Levy sisältää 15 tuttua lastenlaulua käännettynä kolmelle Suomessa puhuttavalle karjalan kielen murteelle: vienan-, etelä- sekä livvinkarjalaksi. Laulujen käännökset ovat Katerina Paalamon, Olga Karlovan, arkkipiispa Leon, Heikki Koukkusen, Maria Kuisminin ja Ritva Lampivuon käsialaa. Laulujen karjalankieliset sanat on painettu levyn mukana tulevaan vihkoseen. Levyn tunnelmat vaihtelevat herkästä kehtolaulusta aina menevään rautalankarokkiin asti.

Levyn tarkoituksena on tukea lapsia karjalan kielen oppimisessa ja omaksumisessa. Musiikilla ja laulamisella on tutkitusti monia suotuisia vaikutuksia oppimiseen ja aivoihin. Lastenlaulut auttavat lasta hahmottamaan kielen vaikeita piirteitä sekä painamaan mieleen uutta sanastoa ja uusia rakenteita. Musiikki edistää suuresti sekä äidinkielten että muiden kielten oppimista. Uuden levyn toivotaan tavoittavan kaikki karjalaiset lapsiperheet sekä karjalan kielen opiskelijat ja opettajat esimerkiksi kerhoissa, päiväkodeissa, kouluissa sekä karjalankielisissä musiikkileikkikouluissa.

Levyn nimikkokappale Metrolla buabon luo kertoo siitä, miten tämän päivän karjalankieliset lapset eivät matkusta mummon luo hitaasti hevoskärryillä vaan menevästi metrolla. Karjalan kieli saa elää ja kukoistaa modernissakin maailmassa. Matkusta sinäkin metrolla mummolaan!

CD: Metrolla buabon luo
Artistit: Kristiina Olanto & Lekkujad
Äänitys, miksaus ja masterointi: Maailman Musiikin Keskus, Reima Tuovinen
Julkaisija: Karjalan kielen seura
Tuottaja: Heini Karjalainen
Käännökset vienankarjalaksi: Olga Karlova
Käännökset eteläkarjalaksi: Katerina Paalamo
Käännökset livvinkarjalaksi: arkkipiispa Leo, Maria Kuismin ja Ritva Lampivuo
Kielentarkistus: Natalia Giloeva ja Heini Karjalainen
Kuvitukset: Hilla Palojärvi
Taitto: Ilona Pelgonen
Seuran verkkokauppa: http://www.karjal.fi/kks/shop/
Levykoodi: KKSCD-002
15 kappaletta, kokonaiskesto: 38’03
Hinta: 20 €

Koululaisten karjalaiset syyslomaleirit Oulussa, Helsingissä ja Joensuussa

Syksyllä 2019 karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelma järjesti kolme koululaisten syyslomaleiriä eri puolilla Suomea. Helsingin Kukastu kummua! -leiri järjestettiin Vallilan leikkipuistossa yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja Joensuun Vessel päiväine -leiri Sinkkolan kotieläinpihalla yhteistyössä Joensuun kaupungin kanssa. Helsingissä ja Joensuussa opittiin livvinkarjalaa Elena Kurjen johdolla. Molemmat livvinkarjalaiset leirit oli suunnattu alakouluikäisille.

Oulun vienankarjalainen Muhahuš-leiri järjestettiin yhteistyössä Pohjois-Viena-seuran kanssa. Leirille osallistui yhdeksän lapsen lisäksi lähes sama määrä aikuisia. Mukana oli lasten lisäksi heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan. Leirin ohjaajana toimi Irma Aleksejeva.

Kuvassa: Oulun syyslomaleiriläiset kuuntelevat opettaja Irma Aleksejevan lukemaa satua

Muhahuš-leirillä lapset ja aikuiset saivat laulaa, leikkiä, lukea ja kuunnella satuja, piirtää, arvuutella arvoituksia opetella leikkiloruja. Leiriläiset pääsivät myös leipomaan suolataikinasta karjalanpiirakoita ja marjapiirakoita.  Piirakoiden värityksessä lapset osasivat todella käyttää mielikuvitustaan!

Leirin aikana jokainen sai kokeilla taitojaan myös näyttelijänä. Ohjelmassa oli kaksi lyhyttä ja hauskaa näytelmää. Yksi näytelmistä pohjautui Kontie ta repo eli Karhu ja kettu -satuun. Tämän näytelmän myötä osallistujat saivat tietää, miksi karhulla on lyhyt häntä. Toisen näytelmän nimi oli Nakrisstarina eli Naurissatu. Tähän näytelmään osallistuivat kaikki paikalla olleet.

Kuvassa: Näytelmä Nakrisstarina eli Naurissatu

Kahden päivän aikana lapset oppivat leikkien avulla kuukausien, värien ja eläinten nimitykset sekä monia muitakin sanoja. Lapsia ihmetytti, miksi punainen on karjalaksi ruškie mutta ruskea puolestaan pruuni tai makšankarvani. Se oli heistä hupaisaa!

Kuvassa: Suolataikinaleivonnaisia leipomassa

Lapset viihtyivät leirillä ja toivoivat, että leiri jatkuisi vielä seuraavanakin päivänä. Leirin lopuksi osallistujille ojennettiin pieni lahjakansio, jonka sisällä oli muun muassa Rohkie tijani -kirja. Tämä on elämäni paras päivä! huokaisi yksi lapsista.

Teksti: Irma Aleksejeva
Käännös ja kuvat: Heini Karjalainen

Karjalaiset satuleirit saivat innostuneen vastaanoton

Joensuussa oli tarjolla alakouluikäisille lapsille karjalankielistä toimintaa koko kesä- ja heinäkuun 2019 ajan. Karjalan kielen ja kulttuurin elvytysprojekti järjesti Sinkkolan kotieläinpihalla neljä peräkkäistä karjalaista satuleiriä. Joensuun kaupungin kanssa yhteistyössä järjestetyt leirit olivat erittäin suosittuja. Eräskin perhe oli matkustanut Joensuun leirille Kotkasta asti.

Kuvassa: Karjalaisella satuleirillä pääsi tutustumaan myös kotieläimiin! 

Kaikkien kesäleirien ohjaajana toimi opettaja Elena Kurki, joka työskentelee lukukausien aikana elvytysprojektin kiertävänä opettajana. Lisäksi Kurki opettaa elvytysprojektin etäopetuskokeilussa. Monet leirilapsista olivat jo kuluneen kevään aikana osallistuneet Kurjen kerhoihin. Kerhoissa he olivat kiintyneet kovasti Elena-opettajaan ja saaneet ensimmäisen kosketuksen ja kipinän karjalan kieleen.

Kuvassa: Kun noita kääntyy ympäri, pitää jähmettyä, ellei halua tulla syödyksi!

Kesäleirien teemana olivat karjalaiset sadut kaikkine jännittävine tapahtumineen ja hahmoineen. Leireille osallistuvilta lapsilta ei vaadittu karjalan kielen taitoa, vaan opetus lähti liikkeelle kielen alkeista. Lapset iloitsivat siitä, miten hyvin he ymmärsivät karjalaisia sanoja tai kokonaisia satuja. Kurjen opetus on hyvin aktivoivaa. Satujen lukeminenkin tapahtuu siten, että lapset pääsevät itse roolivaatteissa näyttelemään sadun tapahtumat.

Kuvassa: Karjalaiset sadut heräävät eloon, kun niitä pääsee itse näyttelemään!

Kesäkuun ensimmäisen viikon leirille osallistuneen Ellin mielestä parasta leirillä oli se, kun pääsi silittämään kilejä. Elli oppi viikon aikana monta sanaa karjalaksi, vaikkei osannut kieltä etukäteen. Myös Rita tykkäsi päivittäisistä vierailuista eläinten luo. Lisäksi maalaaminen tuntui mukavalta. Eevin mielestä hauskinta puuhaa olivat kaikki askartelut, erityisesti robotin teko. Nea kertoi käyneensä Elenan kerhoa jo omassa esikoulussaan. Myös Nean mielestä eläimet ja maalaaminen olivat leirillä kaikkein hauskinta.

Kuvassa: Leiriviikon lopuksi lapsille ojennettiin leiritodistus ja -maskotti.

Leirien jälkeen elvytysprojekti järjesti Sinkkolassa kaikille kävijöille avoimen karjalan kielen kesäpajan. Paja oli auki arkipäivisin koko heinäkuun ajan elokuun puolelle asti.

Kuvat: Heini Karjalainen ja Maria Kuismin

Jo yli 130 joensuulaislasta mukana karjalan kielen varhaiskasvatusprojektissa

Karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman varhaiskasvatusprojekti on käynnistynyt vuonna 2019 vauhdikkaasti. Kevätlukukaudella 2019 elvytysprojektin karjalan kielen kerhoihin osallistui jo hieman yli sata lasta viidestä eri joensuulaispäiväkodista. Syyslukukaudella 2019 joensuulaisia yhteistyöpäiväkoteja on jo kuusi, ja lisäksi mukana on myös yhden koulun iltapäiväkerho. Opetuksessa on tällä hetkellä mukana 14 ryhmää ja yli 130 lasta. Kerholaisista suurin osa on esikouluikäisiä, mutta mukana on myös 4–5-vuotiaita sekä alkuopetuksen oppilaita.

Kerhojen kiertävänä opettajana toimii Elena Kurki, joka puhuu karjalaa äidinkielenään. Opetusta on jokaiselle ryhmälle kerran tai kaksi kertaa viikossa. Toiminta on avointa kaikille eikä edeltäviä kielitaitovaatimuksia ole, joten kerhoihin osallistuvat päiväkotien ryhmät kokonaisuudessaan. Varhaiskasvatusprojektin periaatteena on toiminnallinen kielenopetus, jossa karjalaa opitaan tekemisen ja leikin kautta. Tällä jäljitellään lasten luontaista kielenoppimisprosessia.

Kuvassa: Opettaja Elena Kurki näyttää, kuinka kissa heiluttaa häntäänsä. 

Kevätlukukaudella 2019 kerhot toimivat kahden eri teeman pohjalta. Yhteistyössä oli tuolloin mukana viisi joensuulaista päiväkotia: Gävlenlinnan, Marjalan, Niinivaaran, Tarpojan ja Tuulikanteleen päiväkodit.

Kuvassa: Gävlenlinnan karjalan kielen kerholaiset löysivät nopeasti ja taitavasti kirjaimen H ja sanan hebo eli hevonen. 

Maalauskerhoissa opittiin kielen lisäksi piirtämisen ja maalauksen eri tekniikoita ja peruskäsitteitä. Lapset tutustuivat väreihin ja värien sävyihin ja opetelleet kynän, tussikynän ja siveltimen käyttöä. Kerholaiset opettelivat esimerkiksi maalaamaan talvilintuja. Samalla he saivat kuunnella karjalankielisiä satuja ja runoja linnuista. Lapsille tuotti suurta iloa se, kuinka paljon he ymmärtävät karjalan kieltä jo lähisukukieli suomen pohjalta. Yhdessä opettajan kanssa pohdittiin suomen ja karjalan kielen sanaston yhtäläisyyksiä ja eroja.

Kuvassa: Joensuulaisen Gävlenlinnan päiväkodin taiteilijat työssään 3.5.2019. Oppitunnin aiheena oli kaži eli kissa. 

Kižat-kerhoissa karjalaa opeteltiin puolestaan sisä- ja ulkoleikkien, pelien ja karjalaisten satujen kautta. Ohjelmassa oli esimerkiksi erilaisia piiri- ja juoksuleikkejä, pöytäpelejä, satuja, palloleikkejä sekä lauluja. Jopa kaikkein pienimmät kerholaiset jaksavat seurata karjalan kielen opetustuokioita herkeämättä, kun ohjelma on riittävän monipuolista ja hauskaa.

Kuvassa: Edes yllättävä 3.5.2019 yllättänyt toukokuinen takatalvikaan ei haitannut Gävlenlinnan Kižat-kerhon lasten riemua ja karjalaisia ulkoleikkejä. 

Gävlenlinnan päiväkodin työntekijät Vuokko Tikanmäki, Alisa Pitkänen ja Elina Ilvonen ovat olleet erittäin innostuneita karjalan kielen kerhoista. Heidän mukaansa Elena Kurjen viikoittaisia vierailuja ovat odottaneet innokkaasti niin päiväkodin lapset kuin aikuisetkin. Kurjen lämmin persoona ja vankka ammattitaito ovat tehneet heihin lähtemättömän vaikutuksen. Salmilaistaustainen Pitkänen kertoo kuulleensa karjalan kieltä lapsena muun muassa mummoltaan, ukiltaan, tädiltään ja sedältään. Pitkänen on iloinnut huomattuaan, miten paljon hän edelleen muistaa ja ymmärtää karjalan kieltä.

Kuvassa: Opettaja Elena Kurki kertoo karjalaista satua kuuntelijoinaan Gävlenlinnan päiväkodin Kižat-kerholaiset sekä työntekijä Alisa Pitkänen 3.5.2019.

 

Tuulikanteleen päiväkodin työntekijät Anne Koukku ja Ulla Lindh kertovat, että lasten lisäksi myös heidän vanhempansa ovat olleet erittäin kiinnostuneita karjalan kielestä. Lapset ovat vieneet sanoja ja lauseita mukanaan myös kotiin, minkä jälkeen vanhemmat ovat innostuneet kyselemään lisää. Eräs kerholainen oli kotonaan yllättäen lausahtanut äidilleen karjalaksi ”Minä suvaičen muamua”. Tämä oli liikuttanut äitiä kovasti, sillä perheen isoäidin äidinkieli oli karjala. Hämmästynyt äiti ei ollut vielä ennättänyt kuulla lapsensa päässeen päiväkodin karjalan kielen kerhoon.

Kuvassa: Opettaja Elena Kurki ja Tuulikanteleen päiväkodin työntekijät Anne Koukku ja Ulla Lindh. Taustalla maalauskerholaisten upeat työt aiheista pereh eli perhe ja linduzet eli linnut.

Elena Kurjen ohjaamat karjalan kielen kerhot ovat olleet erittäin pidettyjä. Kaikki projektissa keväällä 2019 mukana olleet päiväkodit ilmoittivat haluavansa jatkaa yhteistyötä projektin kanssa myös syyslukukaudella. Syyskaudella maalauskerhon ja Kižat-kerhon teemat yhdistettiin.  Mukana viikoittaisessa toiminnassa ovat olleet Gävlenlinnan, Marjalan, Niinivaaran, Pääskyn, Tarpojan ja Tuulikanteleen päiväkodit sekä Marjalan koulun iltapäiväkerho. Lisäksi karjalan kieltä on esitelty Itä-Suomen koulun esikoululaisille ja alkuopetuksen oppilaille neljän kouluvierailun verran.

Kuvassa: Tuulikanteleen päiväkodin pienten taiteilijoiden teos syksyllä 2019

Kerhoissa on onnistuttu kasvattamaan sekä lasten passiivista että aktiivista karjalan kielen sanavarastoa. Lapset ovat oppineet myös puhumaan lyhyitä lauseita karjalaksi. Karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshanke haluaa lausua lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille lapsille ja päiväkodeille ja niiden henkilökunnalle. Lapsissa on karjalan kielen tulevaisuus!

Kuvat: Heini Karjalainen

 

Joensuussa kuvattiin karjalankielisiä videoita

Karjalan kielen opettajat kokoontuivat toukokuussa 2019 Joensuuhun kuvaamaan karjalankielisiä vuorovaikutusvideoita. Koulutustilaisuuden järjesti Karjalan kielen seura, ja mukana oli opettajien lisäksi myös karjalan puhujia ja aktivisteja. Osallistujat kuvasivat viikonlopun aikana videoita kolmella Suomessa puhuttavalla karjalan kielen murteella: vienan-, etelä- ja livvinkarjalaksi. Videot julkaistaan myöhemmin YouTube-palvelussa ja ne linkitetään seuran avoimeen verkkokirjastoon. Videoiden avulla jokainen kiinnostunut pääsee tutustumaan siihen, miltä karjalan kieli ja sen eri murteet kuulostavat.

Kuvassa: Anja Suvanto, Irma Aleksejeva ja Kerttu Nurmela näyttävät, miten ostoksilla käynti sujuu vienankarjalaksi. Kuva: Heini Karjalainen

Uutisia vienan- ja eteläkarjalaksi

Karjal Žurnualu -lehdessä on alettu julkaista kahta uutta uutisartikkelisarjaa. Karjal Žurnualu on ainoa Suomessa ilmestyvä, kokonaan karjalankielinen lehti. Vienan- ja eteläkarjalaiset uutiset ja uutisartikkelit ilmestyvät noin kahden viikon välein. Vienankarjalaksi uutisia kääntää Irma Aleksejeva.  Ensimmäinen vienankarjalainen artikkeli ilmestyi 9.4.2019, ja se käsitteli eduskuntavaaleja Suomessa. Eteläkarjalaisten uutisten kääntäjänä toimii Katerina Paalamo. Ensimmäinen eteläkarjalaksi käännetty artikkeli käsitteli Saimaan ja Laatokan järvinorppia.

Uutisartikkelisarjoissa keskitytään tämän päivän ja tulevaisuuden aiheisiin. Mukana on myös tavallisten karjalanpuhujien henkilöhaastatteluja. Päämääränä on kasvattaa karjalan kielen vienan- ja eteläkarjalan murteiden nykyaikaista sanastoa. Uudissanaston luominen on keskeinen osa karjalan kielen elvyttämistä. Uusia sanoja voidaan myös testata puhujilla. Vain aika näyttää, mitkä uudissanat puhujayhteisö kokevat omikseen ja mitkä niistä vakiintuvat kieleen.

Linkit uutisartikkelisarjoihin:
https://www.karjal.fi/verkolehti/category/uudizet/uutiset-vienankarjalaksi/
https://www.karjal.fi/verkolehti/category/uudizet/uudizet-suvikarjalaksi/

Karjalan kielen lautakunta jakoi ensimmäisen Karjalainen kieliteko -palkinnon 27.11.2018

Karjalan kielen lautakunta on päättänyt jakaa ensimmäisen Karjalainen kieliteko -palkinnon. Palkinto julkistetaan vuosittain karjalan kielen päivänä 27. marraskuuta. Se myönnetään esimerkiksi viranomaisille ja yhteisöille, jotka ovat ansioituneet karjalan kielen aseman tai karjalankielisten palvelujen edistämiseksi tehdyssä työssä.

Vuoden 2018 Karjalainen kieliteko -palkinto on myönnetty kolmelle suomalaiselle puolueelle, jotka ovat ainoina ottaneet karjalan kielen puolueohjelmiinsa. Nämä puolueet ovat vasemmisto, vihreät ja perussuomalaiset.

Vasemmisto ehdottaa tavoiteohjelmassaan 2016–2019 seuraavaa:
Karjalan kielen asema on tunnustettava muiden vähemmistökielten rinnalla ja sen asema on kirjattava perustuslain 17. pykälän kolmanteen momenttiin. Lakimuutoksen ohella kielenelvytysohjelma on käynnistettävä.

Vihreiden tavoiteohjelmassa 2019–2023 esitetään seuraavaa:
Edistetään karjalankielisten kielellisiä oikeuksia. – – – Vahvistetaan karjalankielisten laillista asemaa ja elvytetään karjalan kieltä.

Perussuomalaisten tämänhetkisessä (2015) kielipoliittisessa ohjelmassa karjalan kieltä käsitellään muun muassa seuraavasti:
Perussuomalaiset suhtautuu myönteisesti saamelaiskielten ja karjalan kielen säilyttämiseen ja elvyttämiseen. Kielille tavoitellaan virallista asemaa niiden kotiseutualueilla. Kielen siirtymistä uudelle sukupolvelle tuetaan opetuksen avulla koko maassa.

Karjalan kielen lautakunta kävi luovuttamassa kunniakirjat palkinnonsaajille  eduskunnassa.

Karjalan kielen lautakunta perustettu

Karjalan kielen lautakunta aloitti työskentelynsä 1. marraskuuta 2018 Helsingissä pidetyssä ensimmäisessä kokouksessaan. Lautakunta perustettiin aiemmin samana vuonna osana valtakunnallista karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelmaa, jota koordinoi Karjalan Kielen Seura. Lautakunnalla on tärkeä rooli karjalan kielen elvytyksen ja kehittämisen tukemisessa.

Karjalan kielen lautakunnan tehtävänä on toimia karjalan kielen asiantuntijaelimenä Suomessa ja välittää tietoa karjalan kielestä, sen puhujista ja eri murteista Suomessa. Lautakunta antaa kirjallista kielenkäyttöä, kielenhuoltoa ja terminologiaa koskevia yleisluonteisia tai periaatteellisia suosituksia.

Karjalan kielen lautakunta koostuu karjalan kielen asiantuntijoista. Lautakunnan puheenjohtajaksi valittiin arkkipiispa Leo ja varapuheenjohtajaksi professori Vesa Koivisto. Muita jäseniä ovat professori Anneli Sarhimaa, professori Helka Riionheimo, emeritusprofessori Martti Penttonen, erityisasiantuntijana toimiva professori Riho Grünthal, tutkija Olga Karlova sekä HuK Katerina Paalamo. Lautakunnan sihteereinä toimivat FT Heini Karjalainen ja tutkija Natalia Giloeva. Lautakunnan jäsenille ei makseta erilliskorvausta työskentelystä.


Kuva: Britta Hellenurm

Karjalan kielen lautakunta aloittaa työnsä tilanteessa, jossa normitettuja karjalan varieteetteja on 3–5. Nämä ovat käytössä molemmin puolin rajaa. Lautakunta on tietoinen ja ottaa toiminnassaan huomioon ylirajaisuuden kontekstin. Karjalan kielen lautakunta ei pyri luomaan yhtenäiskieltä vaan suhtautuu sallivasti kielellisen ilmaisun rikkauteen ja kielen variaatioon. Toiminnassaan Karjalan kielen lautakunta ottaa tasapuolisesti huomioon Suomessa käytettävät karjalan kielen varieteetit ja palvelee niitä kaikkia. Ensisijaiset yhteistyökumppanit ovat institutionaalisia kielten asiantuntijaelimiä (kielilautakunnat, kielineuvostot) Suomessa ja ulkomailla. Yksi keskeisistä yhteistyökumppaneista on Karjalan tasavallan karjalan kielen termistökomissio.

Karjalan kielen lautakunta jakaa vuosittain Karjalainen kieliteko -palkinnon. Palkinto myönnetään esimerkiksi viranomaisille ja yhteisöille, jotka ovat ansioituneet karjalankielisten palvelujen tai karjalan kielen aseman edistämiseksi tehdyssä työssä. Palkinto julkistetaan vuosittain karjalan kielen päivänä 27. marraskuuta.

Karjalan kielen etäopetuskokeilu laajentunut

Karjalan Kielen Seuran aloittama etäopetuskokeilu laajentui loppusyksystä 2018, kun seura sai riveihinsä uuden karjalan kielen opettajan, joensuulaisen Elena Kurjen. Oppilaana hänellä on ensimmäistä luokkaa käyvä Sina Burtsoff, jolla ei ole kotikaupungissaan Helsingissä vielä oikeutta ja mahdollisuutta karjalan kielen opetukseen.

Sinan isä Ari Burtsoff on puhunut Sinalle karjalaa jo tämän syntymästä lähtien. Kun Sina ilmoitettiin kouluun, hänen vanhempansa merkitsivät hakulomakkeeseen, että Sinan äidinkieli on karjalan kieli. He lisäsivät lomakkeeseen myös toiveen, että Sinalle järjestettäisiin äidinkielen opetusta.
– Kukaan ei ottanut meihin tämän jälkeen yhteyttä. Odotin saavani edes jonkinlaisen vastauksen, mutta asia painettiin kokonaan villaisella, Ari Burtsoff harmittelee.

Karjalan Kielen Seura on jo pitkään esittänyt, että karjalankielisten tulisi saada suomen-, ruotsin- ja saamenkielisten tavoin oppia omaa kieltään varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Pysyviä karjalan kielen kouluopetusryhmiä ei ole kuitenkaan toistaiseksi syntynyt. Seura aloitti jo maaliskuussa 2016 etäopetuskokeilun, jossa karjalan kieltä opetetaan erään perheen lapsille Skype-yhteyden kautta. Etäopettajana toimiva Ilja Moshnikov kertoo, että kokeilu on osoittautunut onnistuneeksi. Opetuksen perustana Moshnikov on käyttänyt suomalaista äidinkielen opetussuunnitelmaa.
– Oppitunneilla olemme esimerkiksi lukeneet karjalankielisiä kirjoja, runoja ja kertomuksia sekä opiskelleet kielioppia ja tehneet kieliharjoituksia. Lisäksi olemme katsoneet ja kuunnelleet lyhyitä ohjelmia karjalaksi, Moshnikov kertoo. – Opetus on tapahtunut kokonaan karjalan kielellä, sillä mielestäni on tärkeintä puhua vain karjalaa, aivan kuten kielipesissä.

Etäopetuskokeiluun mukaan liittynyt Elena Kurki korostaa Ilja Moshnikovin tavoin sitä, että opetuskielenä käytetään nimenomaan karjalaa. Oppitunteja Elenalla ja Sinalla on kaksi kertaa viikossa. Kurki kertoo, että alkuvaiheessa Skypen kautta tapahtuva opetus tuntui vieraalta sekä Sinasta että hänestä itsestään.
– Ihan aluksi Skype-tunnit tuntuivat hänestä ja minustakin vaikeilta. Lapsihan ei ymmärtänyt, miksi vieras täti juttelee hänelle tietokoneen kautta. Toinen tunti sujui jo paremmin, kun minä rupesin piirtämään hänelle eläinten kuvia ja lukemaan runoja. Sina on nyt alkanut itsekin lausumaan sanoja ja piirtämään tunnin aiheita vihkoon. Sina ja hänen vanhempansa haluavat puhua karjalaa. Se on kaikkein tärkein asia, Kurki iloitsee.


Kuvassa: Ekaluokkalainen Sina Burtsoff karjalan kielen etäopetustunnilla syksyllä 2018. Opettajana Elena Kurki. Kuva: Ari Burtsoff

Sina itse on ollut opetuksen alkamisesta innoissaan. Hän kertoo haluavansa oppia puhumaan ja kirjoittamaan karjalaa paremmin. Esimerkiksi karjalankielisten Muumi-kirjojen lukeminen tuntuu vielä liian vaikealta, mutta jossain vaiheessa hän toivoo lukevansa Muumeja jo ihan itse. Myös uusien sanojen oppiminen tuntuu hauskalta.
– Opin viimeksi sanan bošši, Sina kertoo tyytyväisenä.

Karjalan Kielen Seura etsii jatkuvasti karjalan kielen opetukseen halukkaita perheitä tai opettajia ympäri Suomen. Ensisijaisena tavoitteena on perustaa karjalan kielen opetusryhmiä kouluihin, mutta myös koti- ja etäopetusta pyritään järjestämään.