Kuinka parantaa kielellistä itsetuntoaan?

Jokainen vähemmistökielen kuten karjalan puhuja on varmasti ollut joskus tilanteessa, jossa on aloittanut keskustelun vaikkapa karjalaksi mutta tuntenut olonsa pian epävarmaksi. Keskustelukumppani on vastannut ehkä toteamalla, ettei hän puhu karjalaa, mikä on saanut puhujan nolostumaan. Puhuja on sitten häpeissään vaihtanut puheensa enemmistökielelle. Nolostuminen ja häpeä ovat tunteita, jotka puhuja kokee rangaistuksena. Ihmiselle on tyypillistä välttää tilanteita, joissa hän on aiemmin saanut negatiivista palautetta. Siksi puhuja rupeaa jatkossa välttelemään rangaistuksia eli tilanteita, joissa hänen pitäisi käyttää vähemmistökieltä.

Emma Sanginés on käyttäytymisterapeutti, joka on erikoistunut muun muassa urheilijoiden psyykkiseen valmennukseen, erilaisten psykologisten ongelmatilanteiden hoitoon sekä vähemmistökielten aktivistien ja puhujien kouluttamiseen ja voimaannuttamiseen. Minulla oli ilo kuulla Sanginésia Baskimaalla järjestetyssä, nuorille kielenelvyttäjille tarkoitetussa HIGA!-kesäkoulussa, jonne hänet oli kutsuttu kertomaan työstään ja tutkimuksistaan.

Sanginés kertoo järjestävänsä työryhmänsä kanssa TELP-työpajoja (Taller d´Espai Lingüístic Personal). Ne on suunnattu kieliaktivisteille ja kielenpuhujille, ja niiden kohderyhminä ovat tähän mennessä olleet baskin ja katalaanin kielen puhujat. Työpajojen osallistujia opetetaan tulemaan tietoisiksi omista käyttäytymismalleistaan erilaisissa kommunikatiivisissa tilanteissa. – Kielenpuhujan on mahdollista parantaa jo olemassa olevia käyttäytymismallejaan, mikäli hän on hyvin tietoinen aiemmista malleistaan ja kokemuksistaan. Omaa käyttäytymistään ja reagointitapojaan on mahdollista kontrolloida, ja uudenlaisia reagointitapoja voi tietoisesti myös opetella, Sanginés toteaa.

Sanginésin mukaan vähemmistökielen puhujan käsitys erilaisista kommunikatiivisista tilanteista saattaa olla turhankin ylivirittynyt. Hän vertaa tilannetta liikennevaloihin. Vastapuolen reaktio voi olla väriltään joko vihreä, keltainen tai punainen, mutta vähemmistökielen puhuja on oppinut omien negatiivisten kokemustensa vuoksi tulkitsemaan valon aina punaiseksi. Olisi kuitenkin tärkeää oppia tunnistamaan ne tilanteet, joissa keskustelukumppani vielä näyttää vihreää tai keltaista valoa. Näissä tilanteissa vähemmistökielen puhumista kannattaa jatkaa rohkeasti. Vasta punainen valo on merkki siitä, ettei keskustelu kyseisellä kielellä enää onnistu. – Omalla mallilla ja omilla kielivalinnoilla on suuri vaikutus myös muiden käyttäytymiseen ja vallalla oleviin käytänteisiin, Sanginés muistuttaa.

On sanottu, että yhteiskunnassamme on usein helpompi olla yksi- kuin monikielinen, sillä vähemmistökielen puhuminen aiheuttaa puhujalle usein enemmän stressiä kuin enemmistökielen puhuminen. Kielellistä stressiä koetaan esimerkiksi tilanteissa, joissa puhujan on pikaisesti päätettävä, millä kielellä hän lähestyy keskustelukumppaniaan. Ovatko kielen valinnan kriteereinä vaikkapa keskusteluympäristö, vastapuolen ulkonäkö ja pukeutuminen tai hänen kantamansa esineet? Miltä näyttää esimerkiksi tyypillinen karjalan kielen puhuja, ja voiko tällaisia kriteerejä edes määritellä? Sanginésin mukaan jokaisen kannattaa pohtia mielessään omia valintakriteerejään. On tärkeää tiedostaa omat ennakkokäsityksensä ja yrittää vaikuttaa niihin.

Vähemmistökielen puhuja saa elämänsä aikana varmasti kuulla monenlaisia ennakkoluuloisia väittämiä. Jonkin kielen puhumista saatetaan pitää esimerkiksi maalaisena tai vanhanaikaisena. Jotkut eivät ehkä pidä sopivana sitä, että vähemmistökieltä puhutaan julkisissa tilanteissa kuten kadulla tai liikennevälineissä. Sanginésin mukaan ympäristön turhia ennakkoluuloja kannattaa pyrkiä murtamaan. Paras strategia on vastakysymysten esittäminen. Kun puhuja siis kohtaa vaikkapa väitteen ”Kaikki x:n kielen puhujat ovat typeriä”, hänen kannattaa reagoida hyökkäykseen puolustautumisen sijaan kyselemällä. Esimerkiksi kysymys ”Mitä tarkoitat typerällä?” kääntää keskustelun suunnan ja saa vastapuolen pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Tällaisia vastakysymyksiä ja -argumentteja voi laatia jo etukäteen, jotta ne tulevat sitten vaivatta mieleen keskustelutilanteissa.

TELP-työpajojen päämääränä on opettaa vähemmistökielten puhujia käyttäytymään luontevasti, mukavasti ja itsevarmasti erilaisissa keskustelutilanteissa. Sanginésin mukaan hänen työpajoissaan opetetaan oikeastaan vain asioita, jotka ihmiset jo tietävät entuudestaan. Työpajojen tarkoituksena on kuitenkin auttaa ihmisiä jäsentämään tietonsa uudella tavalla. Koulutus auttaa kielenpuhujia keksimään uusia näkökulmia ja huomaamaan ne tilanteet, joissa puhujan on itse mahdollista vaikuttaa keskustelun kulkuun ja kielivalintoihin. Prosessia, jossa kielen käyttöalat kasvavat ja sen prestiisi eli arvo nousee, kutsutaan normalisaatioksi.

Sanginés kertoo tutkimuksesta, jonka hän ja hänen työryhmänsä tekivät vuonna 2014. Tutkimukseen osallistui 95 ihmistä, ja siinä tarkasteltiin ihmisten reaktioita erilaisten keskustelukumppanien edessä. Tutkimusryhmää kiinnosti, miten ihmisten reaktiot muuttuivat, kun vastapuoli oli arka tai itsevarma tai kun hän käyttäytyi aggressiivisesti. Tutkimus osoitti, että kaikkein arvostetuimpia olivat itsevarmat ihmiset. He eivät olleet liian pelokkaita eivätkä toisaalta liian aggressiivisia. Itsevarma ihminen tuntee oman arvonsa olematta kuitenkaan hyökkäävä muita kohtaan. Itsevarma kielenpuhuja ei sorru turhaan selittelyyn, sillä turha selittely luo ihmisestä vain epävarman vaikutelman. Hallitusti hiljaa olemistakin voi opetella. Kielellinen itsetunto löytyy siis arkuuden ja aggressiivisuuden sopivasta välimaastosta.

Linkkejä:
Gemma Sanginésin kotisivu:
https://www.gemmasangines.com/index.php/perfil

Tietokilpailu karjalan kielestä on ratkennut

Kuva: Eila Pöllänen ja Hannu Musakka laulattavat juhlakansaa. Laulunsanoja pitelee Heini Karjalainen.

Kouvolassa vietettiin 15.–17.2018 Karjalan Liiton jokavuotisia karjalaisia kesäjuhlia. Juhlien ohjelmaan kuului tänäkin vuonna karjalan kielen paja, jossa kävijät saivat tutustua karjalan kieleen ja sen eri murteisiin. Karjalan Kielen Seura järjesti kielipajassa monenmoista ohjelmaa. Maria Kähäri piti karjalan kielen pikakursseja, ja Eila Pöllänen sekä Hannu Musakka laulattivat yleisöä karjalan kielellä. Lisäksi pajan lukunurkassa sai harjoitella karjalankielisten julkaisujen ääneen lukua. Koordinaattori Heini Karjalainen laati tapahtumaa varten leikkimielisen tietokilpailun, jossa sai arvuutella karjalankielisten lauseiden merkityksiä suomeksi. Kisa sai erittäin innostuneen vastaanoton, sillä vastaajia kertyi peräti 109.

Julkaisemme nyt kutkuttavan jännittävän kilpailun voittajat sekä kysymysten oikeat vastaukset. Kisan ensimmäisen sijan jakoi tasapistein neljä voittajaa: Natalja Antonova Karjalan tasavallan Vieljärvestä, Katja Perttola Kouvolasta, Olavi Petro Lappeenrannasta sekä Outi Ylinen Kotkasta. Toisen sijan jakoivat seuraavat viisi voittajaa: Risto Himanen Keravalta, Mirjam Mustonen Raisiosta, Elina Pyöli Tampereelta, Toarie Tokoi Voikkaalta sekä Petri Turkki Heinolasta.

Kolmannen sijan saavutti tasapistein yhteensä yhdeksän voittajaa: Leena Johansson Kouvolasta, Arja Jyrkkärinne Siilinjärveltä, Aleksi Karhu Nurmeksesta, Maija Kunnas Lempäälästä, Eeva-Kaisa Linna Lohjalta, Julia Munne Imatralta, Saila Räihä Vantaalta, Anita Tarvonen Inkeroisista sekä Mona Tikkala Kouvolasta. Lisäksi onnetar suosi kolmea seuraavaa arvonnan voittajaa: Jyrki Liukko Kouvolasta, Tarja Nieminen Kausalasta ja Pentti Pajari Kouvolasta. Karjalan Kielen Seura muistaa voittajia kirjapalkinnoin. Seura onnittelee heitä ja kiittää lämpimästi kaikkia kisaan osallistuneita!

Kuva: Kesäjuhlien kävijöitä, vasemmalta Natalja Antonova, Eeva-Kaisa Linna, Elina Pyöli sekä Raija Pyöli

Tietovisassa arvuuteltiin erilaisten riskisanojen ja -ilmausten merkityksiä suomeksi. Riskisanoilla tarkoitetaan sellaisia toisen kielen sanoja, jotka kuulostavat hämmentävän samanlaisilta mutta joiden merkitys onkin toisessa kielessä eri. Keskenään läheistä sukua olevissa kielissä kuten suomessa ja karjalassa on tyypillisesti paljon tällaisia riski-ilmauksia. Natalia Giloeva, Timoi Munne ja Santtu Karhu kokoavat näistä parhaillaan minisanakirjaa. Tulevan kirjan nimi Pertii ruokin, mattii panen nostattaa suomenkielisen lukijan poskille helposti punan, mutta villinkuuloinen karjalankielinen lause tarkoittaa suomeksi ’huonetta siivoan, kiroilen’.

Julkaisemme nyt kielipajan tietovisan kokonaisuudessaan. Oikeat vastaukset on lihavoitu. Giloevan, Munnen ja Karhun tulevasta sanakirjasta lainatut esimerkkilauseet on merkitty tähdellä *.

1. Mitä tarkoittaa: Akku on ylen hajukas?
‘Auton akku haisee tosi pahalle.’
b) ‘Akka haisee tosi pahalle.’
c) ‘Akka haisee oikein hyvälle.’
d) ’Akka on tosi viisas.’

2. Mitä on suomeksi: Putin pučči ei vuvva? *
a) ‘Putinin muovipussi ei vuoda.’
b) ‘Putin ei pese koiraansa.’
c) ‘Kunnon tynnyri ei vuoda.’
d) ’Putinin siivoojalla ei ole koiraa.’

3. Mitä tässä kysytään: Äijygo hengie syndyy taksih? *
a) ‘Syntyikö miehesi taksissa?’
b) ‘Paljonko ihmisiä mahtuu taksiin?’
c) ’Haiseeko äijän henki taksissa?’
d) ’Montako henkeä syntyy taksissa?’

4. Mitä mahtaa tarkoittaa: Älä sorra rengie?
a) ’Älä kohtele renkiä kaltoin.’
b ’Älä kaada renkiä’
c) ’Älä hauku renkiä’
d) ’Älä kaada ämpäriä’

5. Mitä tässä sanotaan: Elä tikuta räpiskyö alaista! (Rukajärvi)
a) ’Älä töki räpistelevää alaista!’
b) ’Älä neulo huonoa lapasta!’
c) ’Älä työnnä keppejä rötiskön alle!’
d) ’Älä yritä saada rikkinäistä kelloa toimimaan!’

6. Ukko andoi minule olutpuzun. Mitä ukko minulle siis antoi?
a) muovikassillisen olutta
b) oluenhuuruisen suukon
c) olutastian
d) olutveneen

7. Mitä pitää tehdä, kun kuulee käskyn: Vaihta peittosana?
a) Vaihtaa peitto
b) Vaihtaa salasana
c) Vaihtaa lakanat
d) Vaihtaa alusvaatteet

8. Mitä tarkoittaa: Kai minun lapset ollah linnas? *
a) ‘Lapseni ovat kai joutuneet vankilaan.’
b) ‘Lapseni ovat kai päässeet Linnan juhliin.’
c) ‘Kaikki lapseni ovat kuninkaanlinnassa.’
d) ‘Kaikki lapseni asuvat kaupungissa.’

9. Mitä tapahtuu lauseessa: Istun susiedan kel kravatil?
a) ‘Istun ja huidon susia kravatillani.’
b) ‘Istun susien kanssa sängyllä.’
c) ‘Istun puku päällä susien keskellä.’
d) ‘Istun naapurin kanssa sängyllä.’

10. Mitä tarkoittaa: Ei himoita nimidä panettua, parem on ičel kai panna? *
a) ’En himoitse naapurini puolisoa, itselläni on parempi.’
b) ’En himoitse naapurini panemaa olutta, teen itse parempaa.’
c) En himoitse naapurini omaisuutta, sillä olen itse pannut paremmaksi.’
d) ’En halua tilata mitään, parempi on tehdä kaikki itse.’

11. Mitä hän tekee: Hiän šuoriutuu, mänöy širkkalon eteh? (Pistojärvi)
a) ’Hän kiiruhtaa tyttökoulun eteen.’
b) ’Hän kykenee kuulemaan vielä sirkkojen sirityksen.’
c) ’Hänen täytyy mennä sirkkelin luokse.’
d) ’Hän pukeutuu, menee peilin eteen.’

12. Mitähän minä teen: Pertii ruokin, mattii panen? *
a) ’Pertille teen ruokaa, Matin kanssa olen parisuhteessa.’
b) ’Pertin toivotan kylään, Matin panen matkoihinsa.’
c) ’Huonetta siivoan, kiroilen.’
d) ’Perttiä ruokin, Mattia panettelen.’

13. Millä kehuskelen, kun sanon: Äijiä enämbi migu sinul?
a) ’Minulla on isokokoisempi mies kuin sinulla.’
b) ’Minulla on enemmän miehiä kuin sinulla.’
c) ’Miehet pitävät minusta enemmän kuin sinusta.’
d) ’Paljon enemmän kuin sinulla.’

14. Mitä tarkoitan, kun sanon: Minä vabahutan sinut! *
a) ’Vapautan sinut!’
b) ’Eroan sinusta!’
c) ’Saan sinut vapautumaan.’
d) ’Vedän sinua turpaan!’

15. Mitä tarkoittaa: Kirjutusnerot kazvetah terväh?
a) ’Kirjailijoilla on usein hyvä terveys.’
b) ‘Älykkäistä lapsista tulee usein myös terveitä.’
c) ‘Tieteentekijät tietävät, miten pysyä terveenä.’
d) ‘Kirjoitustaidot kasvavat nopeasti.’

16. Minkälainen mahtoi olla suistamolainen helppolanda mies?
a) ’lupsakka mies’
b) ‘pienehkö mies’
c) ‘loka-auton kuljettaja’
d) ‘lannanluoja’

Teksti: Heini Karjalainen
Kuvat: Kirsti Karhinen ja Heini Karjalainen

Vienankarjalainen satutuokio Oulussa

Mintäh jäniksellä on pität korvat?

Olipa muuan jänis, orava, poro, repo, kontie, heponi ja hukka, jotka seikkailivat vienankarjalaisessa satutuokiossa. Heidän joukkoonsa liittyivät pian myös ahmo, šoarva eli saukko ja portimo eli kärppä. Tarina näistä eläinkaveruksista luettiin vienankarjalaisessa satutuokiossa Oulun kaupungin pääkirjastolla 15.6.2018. Kaikenikäisille sopivalla satutunnilla tutustuttiin karjalan kielen vienankarjalan murteeseen leikkien ja satujen avulla.

Metsänväen tarinoita vienankarjalaksi seurasi kymmenen 2–15-vuotiasta lasta vanhempineen ja isovanhempineen. Vaikka karjala oli kaikille lapsille melko uutta, suomen kielestä tuttuja sanoja oli paljon ja tarinan kulkua pystyi seuraamaan. ”Miksi osa sanoista on samanlaisia kuin suomen kielessä?” kysyy yleisöltä satutuokion vetäjä, Kerttu Nurmela. ”Karjala on suomen sukulaiskieli”, joku osallistujista tietää sanoa.

Kerttu Nurmela luki Mintäh jäniksellä on pität korvat? -tarinan vienankarjalaisessa satutuokiossa.

Lapsille oli mieluisaa kuulla, mitä eläimet sanovat. ”Mitä kontie sanou?” Anja Suvanto kysyy yleisöltä. ”Kontie sanou mur mur mur”, yhdessä toistetaan ja matkitaan, kuinka karhu möräjää. Anjan leikittäessä lapsia Kerttu näyttää aikuisille karttaa kielialueista Suomen ja Karjalan puolella sekä kertoo karjalan kielen eri murteista. Karjalan kielen murteet ryhmitellään kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livvinkarjalaan. Varsinaiskarjala puolestaan jakaantuu vienankarjalaan eli pohjoiskarjalaan sekä eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan kieli on kotoperäinen vähemmistökieli Suomessa.

Pohjois-Viena-seuran järjestämä satutuokio liittyy karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeeseen, jonka koordinaattorina toimii Heini Karjalainen Karjalan Kielen Seurasta. Jatkossa on tarkoitus järjestää lisää vienankarjalaisia satutuokioita. ”Esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhoihin tällainen voisi sopia oikein hyvin”, Kerttu ehdottaa.

Satutuokio jatkuu leppoisissa tunnelmissa. Niin lapsia kuin aikuisiakin vähän oudohkot sanat naurattavat. Pieni kotieläin on pikkaraini siivatta ja äijän on paljon. ”Passipo äijän kaikilla!” Kerttu kiittää lopuksi kaikkia.

Teksti ja kuva: Leena Arhippainen

Lisätietoja:
Kerttu Nurmela, Pohjois-Viena-seura ry: www.pohjoisvienaseura.fi/
Heini Karjalainen, karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen koordinaattori, heini.karjalainen@karjal.fi

Karjalankielisellä satutunnilla Muhoksella

”Terveh! Minä olen Iida. Ken sinä olet?” Pyöreän pikkupöydän ympärillä istuu viisi pientä lippalakkipäistä lasta ja katselee ihmetellen ympärilleen. Uteliaat silmät tapittavat Iida Yliojaa, joka on juuri esittänyt heille karjalankielisen kysymyksen. Ollaan Muhoksen Koivu ja tähti -kulttuurikeskuksella kirjaston lastennurkassa, ja alkamassa on karjalankielisten satujen lukutunti. Lapset ovat saapuneet tähän Oulun seudun Salmi-kerhon järjestämään tilaisuuteen yhdessä perhepäivähoitajansa kanssa. Iida Yliojan parina satutuntia on tällä kertaa vetämässä Merja Jurvakainen.

Kuvassa: Iida Ylioja ja Merja Jurvakainen

”Täs on Milan pereh. Perehes on viizi hengie: muamo, tuatto da kolme lastu”, Iida lukee lapsille. Kädessä on Maria Kähärin kirja Milan perehen päivy, jota pienet päät kääntyvät uteliaina katsomaan. ”Tiedättekö, mitä ovat hiukset karjalaksi?” Iida kyselee. ”Tukat, sehän on melkein kuin suomen kielessä”, hän sitten paljastaa. Merja ja Iida opettavat karjalankielisiä sanoja lapsille: ”Onkos teillä kaikilla silmät, entäs suu ja kieli?” Pieni poika pistää kielensä ulos suusta ja pohtii kysymystä keskittyneen näköisenä.

”Mitäs se paidu voisi olla suomeksi?” Iida kysyy. ”Paita!” hihkaisee yksi pikkutyttö rohkeasti. ”No mikäs se tällainen vauvan helybobaine voisi olla?” Iida arvuuttaa. ”Marakassi!” veikkaa yksi lapsista, kunnes toinen hihkaisee sanan helistin. Helistinhän se tosiaan on. ”Stuulu on tuoli ja stola on pöytä”, Iida kertoo. Pienet sormet innostuvat taputtamaan pöytää hänen johdollaan. ”Mistäs te lapset luulette, että Iida on tuollaisen karjalan kielen oppinut?” Merja kyselee lapsilta. ”Itse keksi sen!” veikkaa yksi lapsista, ja aikuisia naurattaa. ”Iida on oppinut sen omalta äidiltään. Minäkin olen oppinut karjalan kieltä kotona. Opin sen mummolta ja äidiltä”, Merja selittää.

Puolituntinen satutunti on nopeasti ohi, ja kirjastonhoitaja tuo pöytään pinon värikkäitä tarroja. Pieni poika valitsee muistonsa varman oloisesti: kottikärrytarra sen olla pitää. Tällä kertaa lukupassin tarra on ansaittu karjalankielisten satujen kuuntelulla, mutta kerran ei ole suinkaan tarkoitus jäädä viimeiseksi. Syksyllä muhoslaiset jatkavat tunteja säännöllisesti yhdestä kahteen kertaa kuussa. Iida Yliojan ja Merja Jurvakaisen lisäksi Pirkko Lomu on jo lupautunut lukijaksi, mutta joukkoon kutsutaan muitakin innokkaita livvinkarjalan taitajia.

Kuvassa: Minkähän tarran sitä valitsisi?

Satutunnin jälkeen on aika istahtaa hyvin ansaituille pullakahveille. Iida Ylioja sanoo touhunneensa lasten kanssa jo vuosia. Lastentarhassa tekemiensä työpestien lisäksi hän on työskennellyt lasten kanssa paljon myös vapaaehtoisena. ”Kiersimme puolisoni Erkki Yliojan kanssa monta vuotta päiväkoteja ja esiinnyimme lapsille mummona ja pappana”, hän kertoo. Erkki-pappa karstasi ja Iida-mummo kehräsi villaa, ja näin lapset pääsivät tutustumaan esimerkiksi vanhoihin työtapoihin. Yliojat myös pitivät kotonaan lastenkerhoa naapuruston lapsille. Kerho kokoontui kerran viikossa peräti seitsemän vuoden ajan. Kerhossa leikittiin, touhuttiin, leivottiin ja katettiin lasten kanssa pöydät kauniisti. Jouluisin ja keväisin järjestettiin juhlat monine hauskoine ohjelmanumeroineen.

Merja Jurvakainen kertoo imeneensä kieli-innostuksen työstään Finnmatkoilla. Merja puhuu sujuvasti lukuisia vieraita kieliä, esimerkiksi kreikkaa ja portugalia. Rakkaus karjalan kieleen tarttui kotoa ensin mummolta, myöhemmin omalta äidiltä. Pohdimme yhdessä lukutuntien rakennetta ja sujuvuutta. Merja pitää tärkeänä, että kaikilla satutuntien lukijoilla olisi tukenaan hyvä pedagoginen suunnitelma. ”On tärkeää tietää, millä tavoin lapsen kielenomaksuminen tapahtuu. Näin lukija osaa vetää oikeista naruista”, lastentarhanopettajan ja harjaantumiskoulun opettajan koulutuksen saanut Merja pohtii. Hän itse pitää tärkeänä satutunnin leikinomaisuutta ja toiminnallisuutta. Pienten, alle kouluikäisten lasten näkökulmasta puolikin tuntia on pitkä aika vain kuunnella ja istua paikallaan. Siksi Merja vinkkaakin, että satutunnin alkuun ja loppuun kannattaa ottaa jokin laulu tai leikki, jolla lapset saa innostumaan.

Oulun seudun Salmi-kerho haastaa kaikki Suomen karjalankieliset yhteisöt mukaan lukutuntitoimintaan. Toiminnasta on helppo käydä sopimassa oman paikalliskirjaston henkilökunnan kanssa. Esimerkiksi Muhoksella kirjasto otti tämän uuden toimintamuodon avosylin vastaan. Kirjasto tarjoaa satutunneille tilat ja auttaa tapahtumien mainostamisessa. Muhoksen kirjasto mainostaa tapahtumaa esimerkiksi omilla Facebook-sivuillaan, paikallislehdissä sekä kunnan sisäisillä viestintäkanavilla. Myös Karjalan Kielen Seura auttaa mielellään lukutuntitoiminnan alulle saattamisessa. Jos oman paikkakunnan kirjastolla ei vielä ole karjalankielisiä lastenkirjoja, voi kirjastolle jättää hankintapyynnön. Kirjoja voi tilata myös Karjalan Kielen Seuran verkkokaupasta:
http://www.karjal.fi/kks/shop/

Lisätietoja lukutuntitoiminnasta saa karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen koordinaattori Heini Karjalaiselta:
s-posti: heini.karjalainen@karjal.fi
puh: 044 989 9544.

Kansalaisopistojen karjalanopettajat kokoontuivat Joensuussa

Karjalan Kielen Seura järjesti lauantaina 28.4.2018 opettajankoulutustilaisuuden Joensuussa. Tilaisuus oli tarkoitettu ennen kaikkea kansalaisopistojen karjalan kielen opettajille, mutta paikalle oli kutsuttu myös muita karjalan kielen asiantuntijoita ja aktivisteja. Koulutuspäivään osallistui sekä sekä vienan-, livvin- että eteläkarjalan opettajia. Tilaisuus oli jatkoa Karjalan Kielen Seuran vuonna 2017 ensi kertaa järjestämälle Valamon opettajankoulutustilaisuudelle. Opettajien täydennyskoulutuksen on tästä lähtien tarkoitus olla luonteeltaan jatkuvaa, ja koulutusta aiotaan järjestää myös yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin oppiaineen kanssa.


Koulutustilaisuuden osanottajia

Tilaisuudessa kuultiin opettajien omia toiveita tulevan täydennyskoulutuksen sisällöstä. Itä-Suomen yliopiston tutkija ja karjalan kielen yliopisto-opettaja Natalia Giloeva toteaa, että tarvetta olisi erityisesti kontrastiivisille, suomea ja karjalaa vertaileville kursseille. Myös uudet toiminnallisen kielenoppimisen metodit kiinnostaisivat paikalla olleita opettajia. Karjalan kielen opetuksessa käytetään jo nyt monia toiminnallisia menetelmiä, jotka aktivoivat opiskelijoita oppimaan ja käyttämään kieltä mahdollisimman luonnollisissa tilanteissa.


Maria ja Iivo Kähäri

Suomessa on 181 kansalaisopistoa, joista karjalan kieltä on opetettu kuluneena lukuvuotena noin viidessätoista. Ylä-Karjalan kansalaisopistossa karjalan kieltä on opiskeltu vuoroviikoin Nurmeksessa ja Valtimolla. Kurssin opettaja Laura Arantola kertoo, että osalle kurssin opiskelijoista karjala on ollut äidinkieli ja osa on lähtenyt liikkeelle kielen alkeista. Kurssilla on opiskeltu eteläkarjalan murretta. Ryhmän toisena opettajana Nurmeksessa on toiminut Markku Mahlavuori, jolla on ollut myös tapana laulattaa opiskelijoita karjalaksi. – Meillä on kurssilla aina välitön, vapaa ja rento tunnelma, Mahlavuori iloitsee.

Irma Alekseeva on opettanut karjalaa jo vuoden ajan Jyväskylän kansalaisopistossa. Kurssilla on paneuduttu vienankarjalan murteeseen. Opiskelijat ovat saaneet tutustua karjalan kielen sanastoon ja kielioppiasioihin sekä katsella elokuvia ja valokuvia Vienan Karjalasta. Kevätlukukaudella on myös keskusteltu juhlista ja perinteistä sekä kerrottu arvoituksia. Kurssi päättyi yhteiseen sanelukokeeseen, josta jokaiselle opiskelijalle ojennettiin todistus. – Olen niin mielissäni siitä, että sain opettaa vienankarjalaa. Opin samalla itsekin paljon uutta. Opiskelijani ovat olleet todella ahkeria ja lahjakkaita, Irma Alekseeva kiittelee.

Kajaanin Kaukametsän kansalaisopiston karjalan kielen opettaja Elena Junttila kertoo vievänsä opetusryhmänsä mielellään aitoihin kielenpuhumistilanteisiin. Ryhmä on tehnyt myös matkan Venäjän karjalankielisille alueille. Matkan aikana karjalaa on puhuttu isäntäperheissä ja kaikissa käyntikohteissa. Yhdessä on tehty niin luutia kuin karjalanpiirakoitakin. Kajaanissa karjalaa on tarjottu viikonloppukurssina, jonka aikana myös kahvitauot on käytetty tehokkaasti käytännön kielitaidon opiskeluun. Opiskelijat ovat esimerkiksi menneet yhdessä kahvilaan, tehneet tilauksensa karjalaksi ja jatkaneet karjalankielistä keskustelua pöydissä kahvinjuonnin lomassa.

Olga Karlovalla on pitkä kokemus karjalanopetuksesta sekä Itä-Suomen yliopistossa että erilaisilla kesäkursseilla muun muassa Karjalan tasavallassa sekä Tverin Karjalassa. Karlova pitää kurssinsa etupäässä vienankarjalaksi, mutta opetuksessa otetaan huomioon myös kulloisenkin kurssipaikkana toimivan kylän alamurre. Kesän 2018 kurssi pidetään Suomen puolella Kuusamo-opistossa, ja sen organisoi Karjalan Sivistysseura. Karlovan tavoitteena on koota yhteen karjalan kieltä työssään käyttäviä ihmisiä sekä kielen harrastajia. Kurssien osallistujat pääsevät tutustumaan uuteen oppimateriaaliin sekä kehittämään kielitaitoaan ja luomaan yhteyksiä toisiinsa. – Tärkeintä on luoda ihmisille tunne siitä, etteivät he ole yksin. Moni meistä on huolissaan omasta kielestään ja haluaa edistää kielen tilannetta omassa työssään, Karlova tuumaa.

Opettajat pääsivät myös pohtimaan oman opetuksensa opetuksen sisältöä ja tavoitteita. Vaikka vapaa sivistystyö ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä, karjalanopettajat haluaisivat kuitenkin kehittää opetukselle yhteisiä, epävirallisia raameja ja periaatteita. – Läheisen sukukielen opettaminen on aina erilaista kuin täysin erilaisen kielen opettaminen. Karjala ja suomi ovat lähisukukieliä, joten mallia kannattaisi ottaa erityisesti suomi toisena kielenä -opetuksesta sekä siitä, miten suomea opetetaan virolaisille tai viroa suomalaisille, Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Helka Riionheimo ehdottaa.

Tilaisuuteen osallistuneet opettajat pitivät oman opetuksensa tärkeimpänä päämääränä sitä, että heidän opiskelijoilleen kehittyy hyvä käytännön kielitaito. Kursseilla opitaan puhumaan uusista asioista karjalaksi ja tuottamaan kieltä myös kirjallisesti. – Minä pidän opetukseni tärkeimpänä tavoitteena sitä, että opiskelijani innostuisivat karjalan kielestä ja myös ylläpitäisivät tuota innostustaan kurssin jälkeen. Kiinnostus karjalaan ei saisi koskaan sammua, vaikkei siitä puhujalle suoraa aineellista tai taloudellista hyötyä olisikaan, Olga Karlova miettii.

Karjalan kielen opetusryhmät ovat kokoonpanoltaan joskus melko heterogeenisia, mikä saattaa tuottaa haasteita opetuksen suunnitteluun. Opettajankoulutukseen osallistuneilla oli tähänkin ongelmaan hyviä ideoita ja ratkaisuja. Karjalan kielen kurssien sisällä voidaan perustaa mestari–kisälli-pareja, jolloin edistyneempien opiskelijoiden osaaminenkin tulee hyödynnetyksi. Lisäksi kansalaisopistoissa voitaisiin hyödyntää tandem-opetusta.

Tilaisuudessa päätettiin luoda karjalan kielen opettajille oma opetusmateriaalipankki, jota ylläpitää Karjalan Kielen Seura. Kaikki opettajat saavat halutessaan osallistua pankin kehittämiseen ja tarjota sivustolle valmiita materiaalejaan sekä hyviä vinkkejä opetustilanteisiin. Sivusto toimii myös alustana opettajien keskinäiselle yhteydenpidolle ja tiedottamiselle. Virallista tiedottamista varten seura perustaa opettajien oman sähköpostilistan.

Karjalan Kielen Seuran päämääränä on edistää ja kehittää karjalan kielen opetusta juuri käynnistyneen valtakunnallisen karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman puitteissa. Opettajien koulutuspäivän aikana nousi esille monia muitakin hyviä toimintaehdotuksia. Seura lähtee seuraavaksi työstämään koulutuksessa esiin nousseita ideoita ja toiveita yhdessä opettajien kanssa.

Tilaisuus päättyi Karjalan Kielen Seuran puheenjohtajan, arkkipiispa Leon puheenvuoroon. Hän oli erityisen tyytyväinen siihen, kuinka moni opettaja oli saapunut tilaisuuteen jopa pitkienkin välimatkojen takaa. Arkkipiispa toivotti onnea, siunausta ja menestystä kaikille karjalan kielen opettajille ja halusi muistuttaa, miten mittaamattoman arvokasta työtä karjalanopettajat tahollaan tekevät.

Kuvat: Armi Jaloniemi

Karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshanke käynnistetty

Karjalan Kielen Seura on käynnistänyt maaliskuun 2018 alussa karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman. Hanke toteutetaan eduskunnan myöntämän määrärahan turvin.

Vuoden 2018 hankkeessa on runsaasti toimintaa eri puolilla Suomea. Vuoden tärkein projekti on karjalan kielen kouluopetuksen käynnistäminen sekä opetuksen kehittäminen nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Kouluopetuksessa käytetään paikallisten opettajien lisäksi myös etäopetusta ja kiertäviä opettajia. Nämä voivat opettaa koulujen lisäksi myös kotona, iltapäiväkerhoissa ja vapaa-ajan kerhoissa.

Kouluopetuksen lisäksi seura tukee lasten kielenoppimista monilla muillakin keinoin. Mikäli alueella ei asu riittävästi karjalaisperheitä opetusryhmän perustamiseksi, perheiden lapsille pyritään järjestämään koti- tai etäopetusta. Seuran tavoitteena on perustaa karjalan kielen ja kulttuurin opetusryhmiä myös päiväkoteihin. Vanhemmat ja paikallisyhdistykset voivat itsekin järjestää iltaisin tai lauantaisin toimivia kielikerhoja ja muskareita. Paikalliskirjastojen tiloissa toimivien lukumentorien satutunteja saavat tulla kuulemaan niin nuoret kuin vanhatkin. Lukumentoritoiminnan voi kuka tahansa laittaa alulle omassa kotikunnassaan, mutta seurakin auttaa mielellään toiminnan käynnistämisessä.

Karjalan Kielen Seura tukee myös aikuisten kielenoppimista monin tavoin. Tavoitteena on luoda lisää karjalan kielen kerhoja esimerkiksi ortodoksisen seurakunnan yhteyteen. Seura auttaa myös paikallisia karjalaisyhdistyksiä aikuisten kerhojen organisoinnissa. Kielitaitoisia ja aloittelevia kielenpuhujia yhdistetään niin sanottujen mestari–kisälli-parien avulla. Vanhimpia seniorikarjalaisiakaan ei ole unohdettu, sillä hoitolaitoksiin perustetaan omia keskustelukerhoja. Erilaiset taidevierailut piristävät seniorikarjalaisten arkea laitoksissa ja kodeissa. Vireillä on myös ystävätoimintaa eri karjalaissukupolvien välille. Karjalaislapset ja -seniorit saavat kohdata toisiaan muun muassa Buaban perti -tapahtumissa.

Elvytystoimintaa varten tuotetaan monenlaisia julkaisuja erityisesti ortodoksisten seurakuntien jäsenten käyttöön, onhan suurin osa ortodoksisen kirkon jäsenistä identiteetiltään karjalaisia. Luvassa on monia tietokirjoja, karjalankielistä kaunokirjallisuutta, äänikirjoja, uusia Muumi-kirjoja sekä peruskoulun karjalan kielen oppikirjan tehtäväosio. Seura julkaisee ohjeita ja vinkkejä kielenelvytykseen sekä verkossa että painettuina kirjasina. Omat tukimateriaalinsa tulevat saamaan niin karjalaisperheet, paikallisseurat ja -kerhot kuin karjalan kielen opettajatkin. Sähköiset materiaalit kuten ohjevihot ja uudet oppimateriaalit julkaistaan seuran uudessa avoimessa verkkokirjastossa, jonka osoite on www.karjal.fi/avoinkirjasto.

Seura tuottaa kirjallisuuden lisäksi muutakin nykyaikaista, karjalaisten taiteilijoiden tekemää taidetta. Valmistumassa on muun muassa monitaiteellinen levytysprojekti Runoloi. Luvassa on myös karjalaista sarjakuvataidetta, videoita ja kulttuuritapahtumia. Nurmeksen Bomban karjalaiskylän Solovei (Satakieli) -keskuksen toiminta käynnistyy keväällä 2018. Keskuksessa järjestetään karjalan kielen ja kulttuurin opetusta aikuisille sekä monipuolista karjalaista taidetoimintaa.

Projektin tärkeimpiä tehtäviä on tiedotustoiminnan tehostaminen karjalaisten keskuudessa sekä suureen yleisöön päin. Seura pyrkii tavoittamaan myös uusia kohderyhmiä kuten karjalaisjärjestöjen ja seurakuntien toiminnan ulkopuolella olevia karjalaisia sekä maahanmuuttajakarjalaisia.

Hankkeessa työskentelee yksi kokopäiväinen työntekijä, koordinaattori Heini Karjalainen. Hanke työllistää nyt ja tulevaisuudessa myös freelancereita, esimerkiksi opiskelijoita sekä jo valmistuneita opettajia ja tutkijoita. Karjalan kielen ja kulttuurin elvytys vaatii kuitenkin toteutuakseen karjalaisyhteisön omaa aktiivisuutta sekä lukuisten vapaaehtoisten työtä ja ponnistuksia. Karjalan Kielen Seura kutsuukin hankkeeseen lämpimästi tervetulleeksi kielestä ja sen elvytyksestä innostuneet karjalaisseurojen jäsenet, karjalaisperheet, kansalaisopistojen ja yliopistojen opiskelijat, opettajat, tutkijat, poliitikot, kuntapäättäjät sekä kaikki, joiden sydän sykkii karjalaksi!

Otamme mielellämme vastaan hyviä kielenelvytykseen liittyviä ideoita. Yhteyttä voi ottaa joko projektin koordinaattori Heini Karjalaiseen tai seuran sihteeri Pertti Lampeen.
Yhteystiedot:
Koordinaattori Heini Karjalainen: puh. 044 989 9544, s-posti heini.karjalainen@karjal.fi
Karjalan Kielen Seuran sihteeri Pertti Lampi: puh. 0400 246 266, s-posti pertti.lampi@gmail.com

Karjalan kielen opetus jatkuu Itä-Suomen yliopistossa

Karjalan kieltä ja kulttuuria opetetaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa nyt jo kymmenettä vuotta. Karjalan kieli on omana oppiaineenaan ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa, ja yliopisto onkin tiedostanut karjalan kielen voimavaraksi, joka tuo näkyvyyttä ja omaleimaisuutta koko yliopistolle.

Tänä keväänä on vahvistettu oppiaineen uusi opetussuunnitelma kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Karjalan opetusohjelma on kokenut joitakin muutoksia, mutta säilyy entiseen tapaan monipuolisena. Suuri muutos koko yliopiston opintorakenteessa on opintojen jaksottuminen erillisiksi kandidaatti- ja maisteriohjelmiksi.

Karjalan kieli ja kulttuuri on vapaa sivuaine, jota voivat opiskella kaikki Itä-Suomen yliopiston opiskelijat. Oppiaine avaa karjalan kieleen monipuolisen kielitieteellisen näkökulman, jota kunkin opiskelijan oma aineyhdistelmä täydentää (esim. suomen tai venäjän kieli tai ortodoksinen teologia). Yliopisto-opinnot tarjoavat myös näköaloja ja ymmärrystä karjalan eri kielimuotoihin, niiden taustaan ja keskinäisiin suhteisiin. Yhden karjalan variantin opiskelu antaa valmiudet muidenkin karjalan varianttien hallintaan ja ymmärtämiseen.

Karjalan opetuksen kulmakivenä ovat kielitaitokurssit, joita järjestetään edelleen niin livvinkarjalasta kuin vienankarjalastakin (peruskurssi, jatkokurssi ja keskustelukurssi). Uutena opetusohjelmaan on lisätty eteläkarjalan peruskurssi, jonka on suunniteltu toteutuvan tulevan kolmivuotiskauden aikana. Kieliopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle käytännön suullinen ja kirjallinen kielitaito sekä karjalan kielen peruskieliopin tuntemus. Kielitaitokurssien opettajat ovat syntyperäisiä karjalan kielen puhujia.

Kieliopintoihin kuuluvat myös karjalan kielen lukupiiri, jossa perehdytään tekstien kautta karjalan eri kielimuotoihin, sekä suuren suosion saanut karjalan käännösseminaari, joka on järjestetty ulkopuolisen rahoituksen turvin ja johon pääsy on ollut avoin muillekin kuin yliopiston opiskelijoille.

Karjalan kielen ja kulttuurin oppiaineessa on perusopintojen, aineopintojen ja syventävien opintojen kokonaisuudet. Perusopinnot painottuvat käytännön kieliopintoihin ja kielitaidon kehittämiseen, kun taas aine- ja syventävissä opinnoissa keskitytään kielen syventävään, teoreettisempaan tarkasteluun.

Kieliopinnoissa käsitellään myös karjalan kielen historiaa ja sen eri murteita, kirjakielten kehitystä, karjalan kielen asemaa suomen läheisimpänä sukukielenä ja toisaalta sen saamaa voimakasta kontaktivaikutusta niin venäjästä kuin suomestakin. Lisäksi karjalanopiskelijoille annetaan perustiedot vähemmistökielten asemaan liittyvistä kysymyksistä sekä kielen elvyttämisestä. Etenkin aine- ja syventävissä opinnoissa on runsaasti valinnaisia kursseja ja opintojaksoja, joista opiskelija voi koostaa mieleisensä kokonaisuuden.

Oppiaineeseen kuuluu myös karjalaisen kulttuurin opintoja, joissa tarkastellaan mm. karjalaista suullista perinnettä, kansanmusiikkia ja karjalankielistä kirjallisuutta samoin kuin yleisemmin karjalaisten asemaa idän ja lännen raja-alueella. Kulttuurin käsittely kattaa niin perinteisen karjalaisen kulttuurin kuin nykypäivän karjalaisuudenkin.

Lukuvuosien 2018–2021 opetusohjelmassa ovat mukana seuraavat karjalan kielimuodot: vienankarjala, livvinkarjala (eli aunuksenkarjala) ja eteläkarjala (ja vielä erikseen eteläkarjalaan kuuluva tverinkarjala sekä karjalan läheinen sukukieli lyydi).

Kielennimitystä karjala tai karjalan kieli käytetään niin oppiaineen nimessä (karjalan kieli ja kulttuuri) kuin opintojaksojenkin nimissä: näitä ovat esim. ”Johdatus karjalan kieleen ja kulttuuriin”, ”Karjalan kielen murteet”, ”Karjala ja venäjä” tai ”Karjala itämerensuomalaisena kielenä”. Itä-Suomen yliopistossa karjalalla tai karjalan kielellä tarkoitetaan kootusti ja yhdessä kaikkia edellä mainittuja karjalaisia kielimuotoja, siis vienan-, etelä- ja livvinkarjalaa, mikä noudattaa alan tutkimuksessa vakiintunutta nimityskäytäntöä. Nimitystä varsinaiskarjala ei käytetä uudessa opetusohjelmassa opintojaksojen nimissä, mutta opetuksessa sillä tarkoitetaan totuttuun tapaan vienan- ja eteläkarjalaa yhdessä.

Karjalan kielen tutkimus ja opetus voivat vaikuttaa karjalan kielen asemaan, sen säilymiseen ja sen kirjakielten asemaan tulevaisuudessa. Karjalan yliopisto-opetus tuottaakin karjalan kielen asiantuntijoita, jotka ovat päteviä ja motivoituneita toimimaan karjalan kielen hyväksi, esim. opettajia karjalan kielen kursseille sekä oppimateriaalien laatijoita ja kielikysymyksissä aktiivisia, kantaa ottavia yhteiskunnallisia toimijoita. Karjalan opiskelu yliopistossa antaa opiskeluikäiselle sukupolvelle erinomaisen mahdollisuuden perehtyä syvällisesti karjalan kielimuotoihin ja karjalaisuuteen sekä uhanalaisten kielten tilanteeseen ja niiden elvytykseen.

Vesa Koivisto
Kirjoittaja on karjalan kielen ja kulttuurin professori Itä-Suomen yliopistossa.

Tule mukaan elvytystyöhön!


Karjalaisessa kansanrunoudessa Väinämöine lähti hakemaan jo tuonilmaisiin siirtyneeltä tietäjä Vibuiselta kolmea puuttuvaa sanaa, joita hän tarvitsi veneen veistossa. Vibuisen tarinan oivallinen opetus on se, että viisaus ja osaaminen olisi aina siirrettävä sukupolvelta toiselle. Jos nuo kolme sanaa puuttuvat, uusien sukupolvien elämä on köyhää ja oma kulttuuri kuihtuu vähitellen pois.

Nykypäivänä ajatus kolmesta puuttuvasta sanasta tarkoittaa etenkin karjalan kielen taitoa. Vain kielen osaaminen ja sen käyttäminen avaavat portin rikkaaseen karjalaiseen perinteeseen, sen pohjalta syntyneeseen uuteen taiteeseen ja kulttuuriin sekä tulevaisuuden karjalaiseen sivistykseen.

Ota siis oma karjalan kieli jokapäiväiseen käyttöön! Jos et vielä osaa karjalaa, ala opiskella sitä!  Opetusta on saatavilla ympäri maata.

Karjalan Kielen Seura on käynnistänyt eduskunnan myöntämän määrärahan turvin karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman. Vuoden 2018 hankkeessa on runsaasti toimintaa eri paikkakunnilla.  Jokainen karjalainen ja myös karjalaisen kulttuurin ystävä voi omalla tavallaan auttaa tässä ponnistuksessa.

Tule mukaan elvytystyöhön! Jokaiselle löytyy tehtävää. Tätä työtä ei kukaan muu tee puolestamme, vaan meidän karjalaisten on hoidettava se ihan itse!