Vienankarjalainen satutuokio Oulussa

Mintäh jäniksellä on pität korvat?

Olipa muuan jänis, orava, poro, repo, kontie, heponi ja hukka, jotka seikkailivat vienankarjalaisessa satutuokiossa. Heidän joukkoonsa liittyivät pian myös ahmo, šoarva eli saukko ja portimo eli kärppä. Tarina näistä eläinkaveruksista luettiin vienankarjalaisessa satutuokiossa Oulun kaupungin pääkirjastolla 15.6.2018. Kaikenikäisille sopivalla satutunnilla tutustuttiin karjalan kielen vienankarjalan murteeseen leikkien ja satujen avulla.

Metsänväen tarinoita vienankarjalaksi seurasi kymmenen 2–15-vuotiasta lasta vanhempineen ja isovanhempineen. Vaikka karjala oli kaikille lapsille melko uutta, suomen kielestä tuttuja sanoja oli paljon ja tarinan kulkua pystyi seuraamaan. ”Miksi osa sanoista on samanlaisia kuin suomen kielessä?” kysyy yleisöltä satutuokion vetäjä, Kerttu Nurmela. ”Karjala on suomen sukulaiskieli”, joku osallistujista tietää sanoa.

Kerttu Nurmela luki Mintäh jäniksellä on pität korvat? -tarinan vienankarjalaisessa satutuokiossa.

Lapsille oli mieluisaa kuulla, mitä eläimet sanovat. ”Mitä kontie sanou?” Anja Suvanto kysyy yleisöltä. ”Kontie sanou mur mur mur”, yhdessä toistetaan ja matkitaan, kuinka karhu möräjää. Anjan leikittäessä lapsia Kerttu näyttää aikuisille karttaa kielialueista Suomen ja Karjalan puolella sekä kertoo karjalan kielen eri murteista. Karjalan kielen murteet ryhmitellään kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livvinkarjalaan. Varsinaiskarjala puolestaan jakaantuu vienankarjalaan eli pohjoiskarjalaan sekä eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan kieli on kotoperäinen vähemmistökieli Suomessa.

Pohjois-Viena-seuran järjestämä satutuokio liittyy karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeeseen, jonka koordinaattorina toimii Heini Karjalainen Karjalan Kielen Seurasta. Jatkossa on tarkoitus järjestää lisää vienankarjalaisia satutuokioita. ”Esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhoihin tällainen voisi sopia oikein hyvin”, Kerttu ehdottaa.

Satutuokio jatkuu leppoisissa tunnelmissa. Niin lapsia kuin aikuisiakin vähän oudohkot sanat naurattavat. Pieni kotieläin on pikkaraini siivatta ja äijän on paljon. ”Passipo äijän kaikilla!” Kerttu kiittää lopuksi kaikkia.

Teksti ja kuva: Leena Arhippainen

Lisätietoja:
Kerttu Nurmela, Pohjois-Viena-seura ry: www.pohjoisvienaseura.fi/
Heini Karjalainen, karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen koordinaattori, heini.karjalainen@karjal.fi

Karjalankielisellä satutunnilla Muhoksella

”Terveh! Minä olen Iida. Ken sinä olet?” Pyöreän pikkupöydän ympärillä istuu viisi pientä lippalakkipäistä lasta ja katselee ihmetellen ympärilleen. Uteliaat silmät tapittavat Iida Yliojaa, joka on juuri esittänyt heille karjalankielisen kysymyksen. Ollaan Muhoksen Koivu ja tähti -kulttuurikeskuksella kirjaston lastennurkassa, ja alkamassa on karjalankielisten satujen lukutunti. Lapset ovat saapuneet tähän Oulun seudun Salmi-kerhon järjestämään tilaisuuteen yhdessä perhepäivähoitajansa kanssa. Iida Yliojan parina satutuntia on tällä kertaa vetämässä Merja Jurvakainen.

Kuvassa: Iida Ylioja ja Merja Jurvakainen

”Täs on Milan pereh. Perehes on viizi hengie: muamo, tuatto da kolme lastu”, Iida lukee lapsille. Kädessä on Maria Kähärin kirja Milan perehen päivy, jota pienet päät kääntyvät uteliaina katsomaan. ”Tiedättekö, mitä ovat hiukset karjalaksi?” Iida kyselee. ”Tukat, sehän on melkein kuin suomen kielessä”, hän sitten paljastaa. Merja ja Iida opettavat karjalankielisiä sanoja lapsille: ”Onkos teillä kaikilla silmät, entäs suu ja kieli?” Pieni poika pistää kielensä ulos suusta ja pohtii kysymystä keskittyneen näköisenä.

”Mitäs se paidu voisi olla suomeksi?” Iida kysyy. ”Paita!” hihkaisee yksi pikkutyttö rohkeasti. ”No mikäs se tällainen vauvan helybobaine voisi olla?” Iida arvuuttaa. ”Marakassi!” veikkaa yksi lapsista, kunnes toinen hihkaisee sanan helistin. Helistinhän se tosiaan on. ”Stuulu on tuoli ja stola on pöytä”, Iida kertoo. Pienet sormet innostuvat taputtamaan pöytää hänen johdollaan. ”Mistäs te lapset luulette, että Iida on tuollaisen karjalan kielen oppinut?” Merja kyselee lapsilta. ”Itse keksi sen!” veikkaa yksi lapsista, ja aikuisia naurattaa. ”Iida on oppinut sen omalta äidiltään. Minäkin olen oppinut karjalan kieltä kotona. Opin sen mummolta ja äidiltä”, Merja selittää.

Puolituntinen satutunti on nopeasti ohi, ja kirjastonhoitaja tuo pöytään pinon värikkäitä tarroja. Pieni poika valitsee muistonsa varman oloisesti: kottikärrytarra sen olla pitää. Tällä kertaa lukupassin tarra on ansaittu karjalankielisten satujen kuuntelulla, mutta kerran ei ole suinkaan tarkoitus jäädä viimeiseksi. Syksyllä muhoslaiset jatkavat tunteja säännöllisesti yhdestä kahteen kertaa kuussa. Iida Yliojan ja Merja Jurvakaisen lisäksi Pirkko Lomu on jo lupautunut lukijaksi, mutta joukkoon kutsutaan muitakin innokkaita livvinkarjalan taitajia.

Kuvassa: Minkähän tarran sitä valitsisi?

Satutunnin jälkeen on aika istahtaa hyvin ansaituille pullakahveille. Iida Ylioja sanoo touhunneensa lasten kanssa jo vuosia. Lastentarhassa tekemiensä työpestien lisäksi hän on työskennellyt lasten kanssa paljon myös vapaaehtoisena. ”Kiersimme puolisoni Erkki Yliojan kanssa monta vuotta päiväkoteja ja esiinnyimme lapsille mummona ja pappana”, hän kertoo. Erkki-pappa karstasi ja Iida-mummo kehräsi villaa, ja näin lapset pääsivät tutustumaan esimerkiksi vanhoihin työtapoihin. Yliojat myös pitivät kotonaan lastenkerhoa naapuruston lapsille. Kerho kokoontui kerran viikossa peräti seitsemän vuoden ajan. Kerhossa leikittiin, touhuttiin, leivottiin ja katettiin lasten kanssa pöydät kauniisti. Jouluisin ja keväisin järjestettiin juhlat monine hauskoine ohjelmanumeroineen.

Merja Jurvakainen kertoo imeneensä kieli-innostuksen työstään Finnmatkoilla. Merja puhuu sujuvasti lukuisia vieraita kieliä, esimerkiksi kreikkaa ja portugalia. Rakkaus karjalan kieleen tarttui kotoa ensin mummolta, myöhemmin omalta äidiltä. Pohdimme yhdessä lukutuntien rakennetta ja sujuvuutta. Merja pitää tärkeänä, että kaikilla satutuntien lukijoilla olisi tukenaan hyvä pedagoginen suunnitelma. ”On tärkeää tietää, millä tavoin lapsen kielenomaksuminen tapahtuu. Näin lukija osaa vetää oikeista naruista”, lastentarhanopettajan ja harjaantumiskoulun opettajan koulutuksen saanut Merja pohtii. Hän itse pitää tärkeänä satutunnin leikinomaisuutta ja toiminnallisuutta. Pienten, alle kouluikäisten lasten näkökulmasta puolikin tuntia on pitkä aika vain kuunnella ja istua paikallaan. Siksi Merja vinkkaakin, että satutunnin alkuun ja loppuun kannattaa ottaa jokin laulu tai leikki, jolla lapset saa innostumaan.

Oulun seudun Salmi-kerho haastaa kaikki Suomen karjalankieliset yhteisöt mukaan lukutuntitoimintaan. Toiminnasta on helppo käydä sopimassa oman paikalliskirjaston henkilökunnan kanssa. Esimerkiksi Muhoksella kirjasto otti tämän uuden toimintamuodon avosylin vastaan. Kirjasto tarjoaa satutunneille tilat ja auttaa tapahtumien mainostamisessa. Muhoksen kirjasto mainostaa tapahtumaa esimerkiksi omilla Facebook-sivuillaan, paikallislehdissä sekä kunnan sisäisillä viestintäkanavilla. Myös Karjalan Kielen Seura auttaa mielellään lukutuntitoiminnan alulle saattamisessa. Jos oman paikkakunnan kirjastolla ei vielä ole karjalankielisiä lastenkirjoja, voi kirjastolle jättää hankintapyynnön. Kirjoja voi tilata myös Karjalan Kielen Seuran verkkokaupasta:
http://www.karjal.fi/kks/shop/

Lisätietoja lukutuntitoiminnasta saa karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshankkeen koordinaattori Heini Karjalaiselta:
s-posti: heini.karjalainen@karjal.fi
puh: 044 989 9544.

Kansalaisopistojen karjalanopettajat kokoontuivat Joensuussa

Karjalan Kielen Seura järjesti lauantaina 28.4.2018 opettajankoulutustilaisuuden Joensuussa. Tilaisuus oli tarkoitettu ennen kaikkea kansalaisopistojen karjalan kielen opettajille, mutta paikalle oli kutsuttu myös muita karjalan kielen asiantuntijoita ja aktivisteja. Koulutuspäivään osallistui sekä sekä vienan-, livvin- että eteläkarjalan opettajia. Tilaisuus oli jatkoa Karjalan Kielen Seuran vuonna 2017 ensi kertaa järjestämälle Valamon opettajankoulutustilaisuudelle. Opettajien täydennyskoulutuksen on tästä lähtien tarkoitus olla luonteeltaan jatkuvaa, ja koulutusta aiotaan järjestää myös yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin oppiaineen kanssa.


Koulutustilaisuuden osanottajia

Tilaisuudessa kuultiin opettajien omia toiveita tulevan täydennyskoulutuksen sisällöstä. Itä-Suomen yliopiston tutkija ja karjalan kielen yliopisto-opettaja Natalia Giloeva toteaa, että tarvetta olisi erityisesti kontrastiivisille, suomea ja karjalaa vertaileville kursseille. Myös uudet toiminnallisen kielenoppimisen metodit kiinnostaisivat paikalla olleita opettajia. Karjalan kielen opetuksessa käytetään jo nyt monia toiminnallisia menetelmiä, jotka aktivoivat opiskelijoita oppimaan ja käyttämään kieltä mahdollisimman luonnollisissa tilanteissa.


Maria ja Iivo Kähäri

Suomessa on 181 kansalaisopistoa, joista karjalan kieltä on opetettu kuluneena lukuvuotena noin viidessätoista. Ylä-Karjalan kansalaisopistossa karjalan kieltä on opiskeltu vuoroviikoin Nurmeksessa ja Valtimolla. Kurssin opettaja Laura Arantola kertoo, että osalle kurssin opiskelijoista karjala on ollut äidinkieli ja osa on lähtenyt liikkeelle kielen alkeista. Kurssilla on opiskeltu eteläkarjalan murretta. Ryhmän toisena opettajana Nurmeksessa on toiminut Markku Mahlavuori, jolla on ollut myös tapana laulattaa opiskelijoita karjalaksi. – Meillä on kurssilla aina välitön, vapaa ja rento tunnelma, Mahlavuori iloitsee.

Irma Alekseeva on opettanut karjalaa jo vuoden ajan Jyväskylän kansalaisopistossa. Kurssilla on paneuduttu vienankarjalan murteeseen. Opiskelijat ovat saaneet tutustua karjalan kielen sanastoon ja kielioppiasioihin sekä katsella elokuvia ja valokuvia Vienan Karjalasta. Kevätlukukaudella on myös keskusteltu juhlista ja perinteistä sekä kerrottu arvoituksia. Kurssi päättyi yhteiseen sanelukokeeseen, josta jokaiselle opiskelijalle ojennettiin todistus. – Olen niin mielissäni siitä, että sain opettaa vienankarjalaa. Opin samalla itsekin paljon uutta. Opiskelijani ovat olleet todella ahkeria ja lahjakkaita, Irma Alekseeva kiittelee.

Kajaanin Kaukametsän kansalaisopiston karjalan kielen opettaja Elena Junttila kertoo vievänsä opetusryhmänsä mielellään aitoihin kielenpuhumistilanteisiin. Ryhmä on tehnyt myös matkan Venäjän karjalankielisille alueille. Matkan aikana karjalaa on puhuttu isäntäperheissä ja kaikissa käyntikohteissa. Yhdessä on tehty niin luutia kuin karjalanpiirakoitakin. Kajaanissa karjalaa on tarjottu viikonloppukurssina, jonka aikana myös kahvitauot on käytetty tehokkaasti käytännön kielitaidon opiskeluun. Opiskelijat ovat esimerkiksi menneet yhdessä kahvilaan, tehneet tilauksensa karjalaksi ja jatkaneet karjalankielistä keskustelua pöydissä kahvinjuonnin lomassa.

Olga Karlovalla on pitkä kokemus karjalanopetuksesta sekä Itä-Suomen yliopistossa että erilaisilla kesäkursseilla muun muassa Karjalan tasavallassa sekä Tverin Karjalassa. Karlova pitää kurssinsa etupäässä vienankarjalaksi, mutta opetuksessa otetaan huomioon myös kulloisenkin kurssipaikkana toimivan kylän alamurre. Kesän 2018 kurssi pidetään Suomen puolella Kuusamo-opistossa, ja sen organisoi Karjalan Sivistysseura. Karlovan tavoitteena on koota yhteen karjalan kieltä työssään käyttäviä ihmisiä sekä kielen harrastajia. Kurssien osallistujat pääsevät tutustumaan uuteen oppimateriaaliin sekä kehittämään kielitaitoaan ja luomaan yhteyksiä toisiinsa. – Tärkeintä on luoda ihmisille tunne siitä, etteivät he ole yksin. Moni meistä on huolissaan omasta kielestään ja haluaa edistää kielen tilannetta omassa työssään, Karlova tuumaa.

Opettajat pääsivät myös pohtimaan oman opetuksensa opetuksen sisältöä ja tavoitteita. Vaikka vapaa sivistystyö ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä, karjalanopettajat haluaisivat kuitenkin kehittää opetukselle yhteisiä, epävirallisia raameja ja periaatteita. – Läheisen sukukielen opettaminen on aina erilaista kuin täysin erilaisen kielen opettaminen. Karjala ja suomi ovat lähisukukieliä, joten mallia kannattaisi ottaa erityisesti suomi toisena kielenä -opetuksesta sekä siitä, miten suomea opetetaan virolaisille tai viroa suomalaisille, Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Helka Riionheimo ehdottaa.

Tilaisuuteen osallistuneet opettajat pitivät oman opetuksensa tärkeimpänä päämääränä sitä, että heidän opiskelijoilleen kehittyy hyvä käytännön kielitaito. Kursseilla opitaan puhumaan uusista asioista karjalaksi ja tuottamaan kieltä myös kirjallisesti. – Minä pidän opetukseni tärkeimpänä tavoitteena sitä, että opiskelijani innostuisivat karjalan kielestä ja myös ylläpitäisivät tuota innostustaan kurssin jälkeen. Kiinnostus karjalaan ei saisi koskaan sammua, vaikkei siitä puhujalle suoraa aineellista tai taloudellista hyötyä olisikaan, Olga Karlova miettii.

Karjalan kielen opetusryhmät ovat kokoonpanoltaan joskus melko heterogeenisia, mikä saattaa tuottaa haasteita opetuksen suunnitteluun. Opettajankoulutukseen osallistuneilla oli tähänkin ongelmaan hyviä ideoita ja ratkaisuja. Karjalan kielen kurssien sisällä voidaan perustaa mestari–kisälli-pareja, jolloin edistyneempien opiskelijoiden osaaminenkin tulee hyödynnetyksi. Lisäksi kansalaisopistoissa voitaisiin hyödyntää tandem-opetusta.

Tilaisuudessa päätettiin luoda karjalan kielen opettajille oma opetusmateriaalipankki, jota ylläpitää Karjalan Kielen Seura. Kaikki opettajat saavat halutessaan osallistua pankin kehittämiseen ja tarjota sivustolle valmiita materiaalejaan sekä hyviä vinkkejä opetustilanteisiin. Sivusto toimii myös alustana opettajien keskinäiselle yhteydenpidolle ja tiedottamiselle. Virallista tiedottamista varten seura perustaa opettajien oman sähköpostilistan.

Karjalan Kielen Seuran päämääränä on edistää ja kehittää karjalan kielen opetusta juuri käynnistyneen valtakunnallisen karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman puitteissa. Opettajien koulutuspäivän aikana nousi esille monia muitakin hyviä toimintaehdotuksia. Seura lähtee seuraavaksi työstämään koulutuksessa esiin nousseita ideoita ja toiveita yhdessä opettajien kanssa.

Tilaisuus päättyi Karjalan Kielen Seuran puheenjohtajan, arkkipiispa Leon puheenvuoroon. Hän oli erityisen tyytyväinen siihen, kuinka moni opettaja oli saapunut tilaisuuteen jopa pitkienkin välimatkojen takaa. Arkkipiispa toivotti onnea, siunausta ja menestystä kaikille karjalan kielen opettajille ja halusi muistuttaa, miten mittaamattoman arvokasta työtä karjalanopettajat tahollaan tekevät.

Kuvat: Armi Jaloniemi

Karjalan kielen ja kulttuurin elvytyshanke käynnistetty

Karjalan Kielen Seura on käynnistänyt maaliskuun 2018 alussa karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman. Hanke toteutetaan eduskunnan myöntämän määrärahan turvin.

Vuoden 2018 hankkeessa on runsaasti toimintaa eri puolilla Suomea. Vuoden tärkein projekti on karjalan kielen kouluopetuksen käynnistäminen sekä opetuksen kehittäminen nykyajan vaatimusten mukaiseksi. Kouluopetuksessa käytetään paikallisten opettajien lisäksi myös etäopetusta ja kiertäviä opettajia. Nämä voivat opettaa koulujen lisäksi myös kotona, iltapäiväkerhoissa ja vapaa-ajan kerhoissa.

Kouluopetuksen lisäksi seura tukee lasten kielenoppimista monilla muillakin keinoin. Mikäli alueella ei asu riittävästi karjalaisperheitä opetusryhmän perustamiseksi, perheiden lapsille pyritään järjestämään koti- tai etäopetusta. Seuran tavoitteena on perustaa karjalan kielen ja kulttuurin opetusryhmiä myös päiväkoteihin. Vanhemmat ja paikallisyhdistykset voivat itsekin järjestää iltaisin tai lauantaisin toimivia kielikerhoja ja muskareita. Paikalliskirjastojen tiloissa toimivien lukumentorien satutunteja saavat tulla kuulemaan niin nuoret kuin vanhatkin. Lukumentoritoiminnan voi kuka tahansa laittaa alulle omassa kotikunnassaan, mutta seurakin auttaa mielellään toiminnan käynnistämisessä.

Karjalan Kielen Seura tukee myös aikuisten kielenoppimista monin tavoin. Tavoitteena on luoda lisää karjalan kielen kerhoja esimerkiksi ortodoksisen seurakunnan yhteyteen. Seura auttaa myös paikallisia karjalaisyhdistyksiä aikuisten kerhojen organisoinnissa. Kielitaitoisia ja aloittelevia kielenpuhujia yhdistetään niin sanottujen mestari–kisälli-parien avulla. Vanhimpia seniorikarjalaisiakaan ei ole unohdettu, sillä hoitolaitoksiin perustetaan omia keskustelukerhoja. Erilaiset taidevierailut piristävät seniorikarjalaisten arkea laitoksissa ja kodeissa. Vireillä on myös ystävätoimintaa eri karjalaissukupolvien välille. Karjalaislapset ja -seniorit saavat kohdata toisiaan muun muassa Buaban perti -tapahtumissa.

Elvytystoimintaa varten tuotetaan monenlaisia julkaisuja erityisesti ortodoksisten seurakuntien jäsenten käyttöön, onhan suurin osa ortodoksisen kirkon jäsenistä identiteetiltään karjalaisia. Luvassa on monia tietokirjoja, karjalankielistä kaunokirjallisuutta, äänikirjoja, uusia Muumi-kirjoja sekä peruskoulun karjalan kielen oppikirjan tehtäväosio. Seura julkaisee ohjeita ja vinkkejä kielenelvytykseen sekä verkossa että painettuina kirjasina. Omat tukimateriaalinsa tulevat saamaan niin karjalaisperheet, paikallisseurat ja -kerhot kuin karjalan kielen opettajatkin. Sähköiset materiaalit kuten ohjevihot ja uudet oppimateriaalit julkaistaan seuran uudessa avoimessa verkkokirjastossa, jonka osoite on www.karjal.fi/avoinkirjasto.

Seura tuottaa kirjallisuuden lisäksi muutakin nykyaikaista, karjalaisten taiteilijoiden tekemää taidetta. Valmistumassa on muun muassa monitaiteellinen levytysprojekti Runoloi. Luvassa on myös karjalaista sarjakuvataidetta, videoita ja kulttuuritapahtumia. Nurmeksen Bomban karjalaiskylän Solovei (Satakieli) -keskuksen toiminta käynnistyy keväällä 2018. Keskuksessa järjestetään karjalan kielen ja kulttuurin opetusta aikuisille sekä monipuolista karjalaista taidetoimintaa.

Projektin tärkeimpiä tehtäviä on tiedotustoiminnan tehostaminen karjalaisten keskuudessa sekä suureen yleisöön päin. Seura pyrkii tavoittamaan myös uusia kohderyhmiä kuten karjalaisjärjestöjen ja seurakuntien toiminnan ulkopuolella olevia karjalaisia sekä maahanmuuttajakarjalaisia.

Hankkeessa työskentelee yksi kokopäiväinen työntekijä, koordinaattori Heini Karjalainen. Hanke työllistää nyt ja tulevaisuudessa myös freelancereita, esimerkiksi opiskelijoita sekä jo valmistuneita opettajia ja tutkijoita. Karjalan kielen ja kulttuurin elvytys vaatii kuitenkin toteutuakseen karjalaisyhteisön omaa aktiivisuutta sekä lukuisten vapaaehtoisten työtä ja ponnistuksia. Karjalan Kielen Seura kutsuukin hankkeeseen lämpimästi tervetulleeksi kielestä ja sen elvytyksestä innostuneet karjalaisseurojen jäsenet, karjalaisperheet, kansalaisopistojen ja yliopistojen opiskelijat, opettajat, tutkijat, poliitikot, kuntapäättäjät sekä kaikki, joiden sydän sykkii karjalaksi!

Otamme mielellämme vastaan hyviä kielenelvytykseen liittyviä ideoita. Yhteyttä voi ottaa joko projektin koordinaattori Heini Karjalaiseen tai seuran sihteeri Pertti Lampeen.
Yhteystiedot:
Koordinaattori Heini Karjalainen: puh. 044 989 9544, s-posti heini.karjalainen@karjal.fi
Karjalan Kielen Seuran sihteeri Pertti Lampi: puh. 0400 246 266, s-posti pertti.lampi@gmail.com

Karjalan kielen opetus jatkuu Itä-Suomen yliopistossa

Karjalan kieltä ja kulttuuria opetetaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa nyt jo kymmenettä vuotta. Karjalan kieli on omana oppiaineenaan ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa, ja yliopisto onkin tiedostanut karjalan kielen voimavaraksi, joka tuo näkyvyyttä ja omaleimaisuutta koko yliopistolle.

Tänä keväänä on vahvistettu oppiaineen uusi opetussuunnitelma kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Karjalan opetusohjelma on kokenut joitakin muutoksia, mutta säilyy entiseen tapaan monipuolisena. Suuri muutos koko yliopiston opintorakenteessa on opintojen jaksottuminen erillisiksi kandidaatti- ja maisteriohjelmiksi.

Karjalan kieli ja kulttuuri on vapaa sivuaine, jota voivat opiskella kaikki Itä-Suomen yliopiston opiskelijat. Oppiaine avaa karjalan kieleen monipuolisen kielitieteellisen näkökulman, jota kunkin opiskelijan oma aineyhdistelmä täydentää (esim. suomen tai venäjän kieli tai ortodoksinen teologia). Yliopisto-opinnot tarjoavat myös näköaloja ja ymmärrystä karjalan eri kielimuotoihin, niiden taustaan ja keskinäisiin suhteisiin. Yhden karjalan variantin opiskelu antaa valmiudet muidenkin karjalan varianttien hallintaan ja ymmärtämiseen.

Karjalan opetuksen kulmakivenä ovat kielitaitokurssit, joita järjestetään edelleen niin livvinkarjalasta kuin vienankarjalastakin (peruskurssi, jatkokurssi ja keskustelukurssi). Uutena opetusohjelmaan on lisätty eteläkarjalan peruskurssi, jonka on suunniteltu toteutuvan tulevan kolmivuotiskauden aikana. Kieliopintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle käytännön suullinen ja kirjallinen kielitaito sekä karjalan kielen peruskieliopin tuntemus. Kielitaitokurssien opettajat ovat syntyperäisiä karjalan kielen puhujia.

Kieliopintoihin kuuluvat myös karjalan kielen lukupiiri, jossa perehdytään tekstien kautta karjalan eri kielimuotoihin, sekä suuren suosion saanut karjalan käännösseminaari, joka on järjestetty ulkopuolisen rahoituksen turvin ja johon pääsy on ollut avoin muillekin kuin yliopiston opiskelijoille.

Karjalan kielen ja kulttuurin oppiaineessa on perusopintojen, aineopintojen ja syventävien opintojen kokonaisuudet. Perusopinnot painottuvat käytännön kieliopintoihin ja kielitaidon kehittämiseen, kun taas aine- ja syventävissä opinnoissa keskitytään kielen syventävään, teoreettisempaan tarkasteluun.

Kieliopinnoissa käsitellään myös karjalan kielen historiaa ja sen eri murteita, kirjakielten kehitystä, karjalan kielen asemaa suomen läheisimpänä sukukielenä ja toisaalta sen saamaa voimakasta kontaktivaikutusta niin venäjästä kuin suomestakin. Lisäksi karjalanopiskelijoille annetaan perustiedot vähemmistökielten asemaan liittyvistä kysymyksistä sekä kielen elvyttämisestä. Etenkin aine- ja syventävissä opinnoissa on runsaasti valinnaisia kursseja ja opintojaksoja, joista opiskelija voi koostaa mieleisensä kokonaisuuden.

Oppiaineeseen kuuluu myös karjalaisen kulttuurin opintoja, joissa tarkastellaan mm. karjalaista suullista perinnettä, kansanmusiikkia ja karjalankielistä kirjallisuutta samoin kuin yleisemmin karjalaisten asemaa idän ja lännen raja-alueella. Kulttuurin käsittely kattaa niin perinteisen karjalaisen kulttuurin kuin nykypäivän karjalaisuudenkin.

Lukuvuosien 2018–2021 opetusohjelmassa ovat mukana seuraavat karjalan kielimuodot: vienankarjala, livvinkarjala (eli aunuksenkarjala) ja eteläkarjala (ja vielä erikseen eteläkarjalaan kuuluva tverinkarjala sekä karjalan läheinen sukukieli lyydi).

Kielennimitystä karjala tai karjalan kieli käytetään niin oppiaineen nimessä (karjalan kieli ja kulttuuri) kuin opintojaksojenkin nimissä: näitä ovat esim. ”Johdatus karjalan kieleen ja kulttuuriin”, ”Karjalan kielen murteet”, ”Karjala ja venäjä” tai ”Karjala itämerensuomalaisena kielenä”. Itä-Suomen yliopistossa karjalalla tai karjalan kielellä tarkoitetaan kootusti ja yhdessä kaikkia edellä mainittuja karjalaisia kielimuotoja, siis vienan-, etelä- ja livvinkarjalaa, mikä noudattaa alan tutkimuksessa vakiintunutta nimityskäytäntöä. Nimitystä varsinaiskarjala ei käytetä uudessa opetusohjelmassa opintojaksojen nimissä, mutta opetuksessa sillä tarkoitetaan totuttuun tapaan vienan- ja eteläkarjalaa yhdessä.

Karjalan kielen tutkimus ja opetus voivat vaikuttaa karjalan kielen asemaan, sen säilymiseen ja sen kirjakielten asemaan tulevaisuudessa. Karjalan yliopisto-opetus tuottaakin karjalan kielen asiantuntijoita, jotka ovat päteviä ja motivoituneita toimimaan karjalan kielen hyväksi, esim. opettajia karjalan kielen kursseille sekä oppimateriaalien laatijoita ja kielikysymyksissä aktiivisia, kantaa ottavia yhteiskunnallisia toimijoita. Karjalan opiskelu yliopistossa antaa opiskeluikäiselle sukupolvelle erinomaisen mahdollisuuden perehtyä syvällisesti karjalan kielimuotoihin ja karjalaisuuteen sekä uhanalaisten kielten tilanteeseen ja niiden elvytykseen.

Vesa Koivisto
Kirjoittaja on karjalan kielen ja kulttuurin professori Itä-Suomen yliopistossa.

Tule mukaan elvytystyöhön!


Karjalaisessa kansanrunoudessa Väinämöine lähti hakemaan jo tuonilmaisiin siirtyneeltä tietäjä Vibuiselta kolmea puuttuvaa sanaa, joita hän tarvitsi veneen veistossa. Vibuisen tarinan oivallinen opetus on se, että viisaus ja osaaminen olisi aina siirrettävä sukupolvelta toiselle. Jos nuo kolme sanaa puuttuvat, uusien sukupolvien elämä on köyhää ja oma kulttuuri kuihtuu vähitellen pois.

Nykypäivänä ajatus kolmesta puuttuvasta sanasta tarkoittaa etenkin karjalan kielen taitoa. Vain kielen osaaminen ja sen käyttäminen avaavat portin rikkaaseen karjalaiseen perinteeseen, sen pohjalta syntyneeseen uuteen taiteeseen ja kulttuuriin sekä tulevaisuuden karjalaiseen sivistykseen.

Ota siis oma karjalan kieli jokapäiväiseen käyttöön! Jos et vielä osaa karjalaa, ala opiskella sitä!  Opetusta on saatavilla ympäri maata.

Karjalan Kielen Seura on käynnistänyt eduskunnan myöntämän määrärahan turvin karjalan kielen ja kulttuurin elvytysohjelman. Vuoden 2018 hankkeessa on runsaasti toimintaa eri paikkakunnilla.  Jokainen karjalainen ja myös karjalaisen kulttuurin ystävä voi omalla tavallaan auttaa tässä ponnistuksessa.

Tule mukaan elvytystyöhön! Jokaiselle löytyy tehtävää. Tätä työtä ei kukaan muu tee puolestamme, vaan meidän karjalaisten on hoidettava se ihan itse!